Olen lapsesta saakka fanittanut herra Jacksonia ja saanut hirmuisesti sydämen tykytyksiä nähdessäni hänet. En koskaan päässyt näkemään häntä livenä konsertissa, mutta kuuden metrin päästä olen hänet nänyt. Nuoren naisen elämässä yksi kuumottavimmista hetkistä!!
![]() |
Michael Jackson Madame Tussaudilla Lontoossa. Tämä tapaaminen tapahtui vuonna 2013. Pahoittelen kuvan huonoa laatua, mutta tunne ehkä välittyy. =) |
Tuo tapahtuma sattui Lontoossa, yllättäen =D , vuonna 2009. Olin tuolloin työharjoittelussa parturi-kampaamoissa ydin-Lontoossa luokkatoverini kanssa ja olimme lähteneet etsimään Hard Rock Caféta Hyde Parkin läheltä. Meille oli neuvottu ylittämään liikenneympyrä ja kulkemaan kohti kohdetta x. Ympyrä olikin sitten kokoa y ja isompi kuin yksikään Suomessa näkemämme. Ensin menimme siis väärään suuntaan ja päätimme lähteä tutkimaan suuntaa ö. Hetken kuluttua meitä vastaan kulki vanhempi mies jolta sitten päätin kysyä tietäisikö tämä, mihin suuntaan meidän pitäisi mennä. "En minä tiedä, mutta tuolla on Michael Jackson." ...ja jatkoi matkaansa. Me ystäväni kanssa katsoimme toisiamme ja ihmettelimme mitä herra mahtoi höpöttää. Hetken ajan kuljettuamme meitä vastaan tuli nuori poika joka oli AIVAN nuoren Michaelin näköinen kiharine hiuksineen. Häntä emme pysäyttäneet, mutta naureskelimme ja mietimme oliko se aiemmin tapaamaamme vanha herra luullut tuota poikaa Jacksoniksi. Eihän hän vuonna 2009 ihan noin nuoren näköinen olisi! =D
Parin minuutin kuluttua päädyimme hotellin takapihalle, joka oli täynnä faneja, paparazzeja ja pieni iso tummennetuin lasein varusteltu bussi. Kysyttyämme mitä kummaa siellä tapahtui, saimme vahvistuksen sille, että Michael todella oli paikalla. Hän asui kyseisessä hotellissa ja oli lähdössä katsomaan Oliver-musikaalia jonka oli määrä alkaa noin 45 minuutin kuluttua, joten herran olisi piakkoin pakkokin tulla ulos. Kaksi suomalaista neitiä miettivät hetken, MJ vai Hard Rock Café? Ei ollut vaikea päätös. =D
Ja sieltä hän tulikin! Kahden henkivartijan kanssa ja iloisesti tervehti fanejaan. Ihmisiä ei ollut aivan älyttömästi paikalla, joten hän ei pitänyt liian kovaa kiirettä autoon vaan ihan oikeasti heilutteli ihmisille. Bussissa vielä tuli henkilökohtaisesti vetämään bussissa olevan väliverhon kiinni ja heilutteli vielä sieltäkin. Oli aika hurja fiilis. Sydämeni ei varmaan koskaan ole hakannut niin lujaa, ei edes hypätessäni benji-hyppyä!
Tuon jälkeen olikin ihan eri fiilis etsiä se Café ja sen lopulta myös löysimme. Aika mahtava päivä. Mutta niin se aika aina Lontoossa onkin. =)
Mutta tässä teille oman kiinnostukseni nuoruudessani vanginnut lyhytelokuvaa hieman pidempi Ghosts, jota VHSältä kelasin aina uudestaan ja uudestaan alkuun. Olin aivan hämmentynyt siitä kuinka hienosti se on toteutettu. Ja vinkkinä, pätkässä nähtävä kaupungin silmälasipäinen "pahis" on MJ itse maskeerattuna. Niin mahtavaa että kaveri laittoi itsensä aina likoon tuotoksiensa vuoksi sata lasissa.
Michaelin kuolemasta noin puoli vuotta häneen törmäämisensä jälkeen en muista mitään. Muistan missä olen ollut ja mitä tehnyt kun esim Diana kuoli tai Estonia upposi. Mutta Michael. En vain kykene muistamaan. Hämmentävää.
Itse vietän tänään halloweenia ystävieni kanssa Teerenpelissä burleskin parissa Horror & Tease Show'ssa, ja siitä saatte kuulla sitten viimeistään alkuviikosta. Nyt toivotan kynttilänvalon täyteistä pyhäinpäivää (tuli valon kajo tavallisista kynttilöistä tai kurpitsojen sisältä)!!
R.I.P. Michael, and Happy Halloween!
Räyh.
-Pikkukarhu