Olen viime vuosina löytänyt Oksasen kirjat ja todennut naisen erittäin, erittäin hyväksi kirjailijaksi. Eikä suotta. Hän on Suomen menestynein nykykirjailija. Hänen teoksiaan on käännetty 48 eri kielialueelle ja ostettu yksin Suomessa yli puoli miljoonaa. Sofi on voittanut mielettömän määrän palkintoja, eikä ole antanut sen "nousta hattuun" vaan jaksaa aloittaa jokaisen kirjan ja palkinnon jäkeen uuden koitoksen ja käsittelee vaikeita asioita. Hienolla tavalla.
Sofin uusin teos "Norma" ilmestyi parisen viikkoa sitten eikä tämä kirjahullu lukutoukka voinut vuorokautta enempää odottaa ennen kuin se oli pakko noutaa omaan hyllyyn. Lukuintoa lisäsi tieto, että kirjan tapahtumat sijoittuvat kampaamoon.
Norma on erityiskyvyn omaava nuori nainen, joka joutuu ominaisuuksiensa vuoksi vaaraan. Sen verran voin paljastaa, että tuo erityiskyky on hänen hiuksensa. Ne kasvavat metrin vuorokaudessa, ja hän kokee, elää, maistaa ja haistaa niiden kautta. Hänen hiuskuontalonsa sotkee hänet mukaan yhteen jos toiseenkin seikkailuun, mutta hän löytää edes hieman lohtua kaikkeen "outouteensa" löydettyään suosittuja ja kuuluuisia postikortteja, joissa esiintyy hänen sukuunsa kuulunut nainen jolla oli samanlainen kyky.
Kirja käsittelee hiuspidennysbisnestä sekä kohtukauppaa. Eli edelleen teoksessa on mukana Sofin tyylille uskollisesti rankatkin aiheet, mutta aiempiin teoksiin verrattuna tämä opus on paljon "perusromaanimaisempi".
Suomalaisessa Kirjakaupassa Sofia haastateltiin alkuviikosta, ja siellä hän mainitsi ettei halua kategorisoida kirjojaan mitenkään. Haastatttelija mainitsi kirjan olevan jopa dekkarimainen, ja se särähti Sofin korvaan. Hän haluaa että lukija päättää itse mihin luokkaan mikäkin teos päätyy. Viisasta.
Hän kertoi myös saaneensa inspiraation Normaan suosikkitarinastaan; Tähkäpäästä. Norma on modernisoitu versio kyseisestä klassikosta. Ja sanoisin että tosiaan modernisoitu, isolla kädellä.
Sofi tekee pohjatyönsä tunnetusti erittäin huolella, ja osaa kertoa asioita maailman epäkohdista erittäin syvällisesti. Minulle tuttu kampaamoala ja sen koukerot (esimerkiksi kaikki hiustenpidennysmerkit) olivat selvillä ja eräs kohta kirjassa kiinnitti huomioni niin paljon, että jaan sen kanssanne:
"Päässä oli tykyttänyt kauhukuvia: sairraalloisesti kaljuuntumista pelkääviä naisia, hilsettä koko Helsingin alueelta, märkiviä ihottumia, taliköhnää, sieniä, silsaa, ihmislihan kuolevaisuutta, jota piiloteltaisiin väreillä, keratiiniliimalla, mikrorenkailla ja hoitotuotteilla, niiden keinotekoista elämää edustavia hajusteita. Tultuaan tarpeeksi humalaan hän oli lähettänyt äidille viestin, jossa käski tätä käymään suihkussa ennen kuin tulisi käymään töiden jälkeen."
Aika raadollinen analyysi, mutta niin Sofin tekstit ovat aina.
Sofin signeeratessa kirjoja minun oli pakko mainita että näin kampaajana teos oli erittäin mielenkiintoinen. Sain leveän hymyn ja omaan kirjaani "tsemppiä duuniin". =)
Suosittelen kirjaa ehdottomasti suurella lämmölle jokaiselle, joka on Sofia koskaan lukenut. Ja jos hänen aiemmat teoksensa ovat olleet joillekin "liian rankkoja", uskon tämän olevan helpommin pureskeltava tapaus. =)
Itse ahmin kirjan alle viikossa (en siis konkreettisesti, ei huolta) ja tuntuu että voisin vetäistä vielä uusintakierroksen tämän vuoden puolella. Silloin varmasti monet vielä pimentoon jääneet oivallukset voisivat aueta.
Lukiloa syksyyn Norma Rossin seurassa!!
-Pikkukarhu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti