Hinnaltaanhan Vapriikki ei ole hurja, 10€/lippu ja sillä pääset näkemään kaikki näyttelyt.
Ensimmäisenä suunta kävi siis "Jääkauden jättiläiset"-näyttelyyn, ja yllätyin kuinka oivallisesti se olikaan rakennettu. Pääsääntöisesti kaikki näytillä oleva taisi olla jäljennöksiä, lukuun ottamatta muutamia isompia luita ja kahta pientä mammuttia. Kyseisistä mammuteista ja heidän kohtaloistaan olinkin jo kuullut ennen näyttelyyn menemistä ja olin valmistautunut siihen että itku tulee kun ne näen, mutta onneksi sain pidettyä itseni kasassa.
Ensimmäinen poikasista, noin puolivuotias "Dima", löytyi Itä-Siperiasta vuonna 1977. Se oli pudonnut halkeamaan jääden sinne loukkuun. Diman ruumis oli ollut hyvässä kunnossa ikiroudan ansiosta. Painoa Dimalla oli ollut kuollessaan noin 100-115kg ja säkäkorkeutensa oli ollut noin 104cm.
Toinen esillä ollut poikanen "Ljuba" on maailman parhaiten säilynyt mammutinpoikanen. Se oli kuollessaan noin 40 000 vuotta sitten hyvässä kunnossa, mutta kohtalokseen oli koitunut tukehtuminen mutaan sen ylittäessä jokea. Ljuban ruumis on säilynyt erinomaisessa kunnossa juuri ilmatiiviin mudan ja ikiroudan vuoksi. Ja kieltämättä, pienet karvat vielä kiinni Ljuban ihossa sai omat karvani hieman nousemaan. Näin eläinrakkaana ihmisenä kävi molempia rassukoita sääliksi. Joo joo, ne elivät kymmeniä tuhansia vuosia sitten, mutta silti!!
Ja tottakai näin Karhuna oli pakko ottaa kuva siitä yhdestä karhusta joka näyttelyyn oli askarreltu. Taitaa kaveri tietää että selän takana on metsästäjiä, eli on kyllä hienosti vangittu tämä hetki juuri ennen kuin otso kääntyy ja syö nuo metsästäjät. =D Tai niin minä ainakin olisin tehnyt!
Mammuttinäyttely oli suht nopeasti kierretty, joten eihän sitä voinut olla käymättä katselemassa muitakin näyttelyitä kun kerran samaan rahaan sai. =) Näin kivialan artesaanina tuo kivimuseo on tullut katsastettua silloin kun se vielä oli pääkirjasto Metson yhteydessä, joten nyt olikin oivallinen hetki nähdä miten se oli toteutettu Vapriikin tiloissa. Ja hienosti oli. Kivilajit graniiteista korukiviin oli eritelty omiksi osikseen eikä kaikki ollut vain ympättynä pieneen tilaan vaan niitä pääsi vähän helpommin katselemaan lähempääkin. Oli aivan pakko napata kuva omasta kestosuosikista, pallograniitista. On se vaan hieno!
Juuri parahiksi oli auennut myös Pahkasika-näyttely ja siellä saikin kikatella menemään taas ihan mukavasti...osa vitseistä toki on...no, ei uppoa mulle, mutta osaa sai ihan aidosti naureskella. =D
Paljon oli näytillä myös erilaisia aparaatteja yhteydenpidon ja viestinnän saralta. Vanhoja lähettimiä ja puhelimia aina noista vintagemallisista nykyaikaisiin kännyköihin...siinä olikin kiva katsella kännyköitä "mulla on ollut toi, toi...hei toi oli mun eka kännykkä". =D
Viimeisenä, vaan ei toki vähäisimpänä, tuli kierrettyä jääkiekkomuseo. Tunnustan, olen jääkiekon ystävä ja noita pokaaleita esimerkiksi kun pääsi noinkin läheltä katsomaan niin kyllä se aika mahtavaa oli. =) Näyttelystä löytyi siis MM-pokaalit sekä vuodelta 1995 että 2011, sekä tietysti SM-pokaali. Vähän on tuossa SM-pokaalissa vain väärän joukkueen laatat olleet parina viime vuonna... =D
Hienoja maskeja ja vaikka mitä oli esillä, jopa jääkiekkokortteja sadoittain ja olikin hauska muistella että itsekin niitä ala-asteikäisenä keräilin ja tuttuja kortteja näkyikin. Myös pelipaitoja ja asuja oli aikojen alusta asti ja voi pojat kuinka ne ovatkin varmasti olleet ikäviä päällä silloin joskus aikanaan! Selänteen maajoukkuepaita oli tietysti hienosti framilla. =)
Hieno kokemus oli Vapriikki noin yleisesti. Suosittelen ehdottomasti menemään ja tutustumaan näyttelyihin! Itse ajattelin käydä vielä katsastamassa Hurriganes-näyttelyn kunhan se huhtikuussa aukeaa.. =)
-Pikkukarhu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti