Joulu kotikonnuilla.

Aaton aattona pakkasin omat, sekä Aapon, tavarat ja suuntasimme vanhempieni luokse nykyiseen Sastamalaan. Pakatessa aloin jo miettiä että hitto, pitääkö sitä kohta hankkia Aapon tavaroille sellainen vauvojen vaippakassi tai muu vastaava, mutta onneksi sain vielä molempien tavarat Aapon leluineen päivineen omaan hienoon uuteen leopardireppuuni (ostin sen uudeksi salikassikseni tehokkaan treenikauden kunniaksi).

Bussi olikin sitten suomalaisittain täynnä, eli joka penkkiparissa istui yksi henkilö, eikä kukaan uskaltanut istua toisen viereen. Suuntasin Aapon kantolaukun, reppuni sekä lahjakassin kanssa viimeiseen penkkiin nuoren herran viereen (bussilla tarpeeksi kulkeneena tiedän, että siellä on paikka missä on enemmän jalkatilaa ja enemmän tilaa liikkua sivuttainkin kun takaovi on vieressä). Aapon laatikko keräsi taaksepäin kulkiessani tuttuun tapaan huomiota, mutta yhtään "kato, kissa!"-kommenttia en kuullut. Harvinaista. =D Siinä se pikkuherra sitten laatikossaan matkusti meikäläisen sylissä..mutta onneksi meillä oli tilaa, ja vieruskaveri oli mielissään kun sai lukemiselleen välillä vaihtelua ja antoi Aapon nuolla kättään ritilän aukosta. =)

Vanhempieni koira Wanda ei oikein ole ok sen asian kanssa, että tulen taloon toisen koiran kanssa. Tai oikeastaan hän ei oikein oivalla, että mikä elukka se tuo oikein on...onko sitten kiinni Aapon koosta vai mistä, mutta se joko pelkää ja menee pitkin seiniä ja tai murisee ja hyökkäilee.. =/ Eli elimme niin sanotusti kahden kerroksen väkenä, ja Aapon kanssa asustimme talon yläkerran kahdessa huoneessa. Wanda kun oli hieman pidempään ulkoilemassa, niin silloin uskalsimme päästää Aapon tutkimaan rauhassa alakertaakin, ja kumma kun keittiön tuoksut houkutteli ja äidin vieressä vahdittiinkin josko jotain putoaisi niin kyllä se sitten siivottaisiin parempiin suihin. =D

Wandalla pieni esitys päällä. =) Hän on siis rodultaan border collie, jos kuvasta ei ihan saa selvää.

Aapo vahtii jos vahingossa jotain putoaisi. 

Yläkerrassa oli lattialla pari erilaista taljaa, ja Aapo tykästyikin peuran taljaan joka oli työ/tv-huoneen puolella...aina välillä kun menin ylös niin milloin mikäkin kulma oli rullalla ja luut kannettu sen päälle. Lämpöhakuinen yksilö tuo koira siis, ihan niinkuin minäkin. =D

Aapon uusi lempipaikka.

Itse aaton ohjelma kulki samaa kaavaa kuin mitä se aina vanhempieni luona kulkee. Ensin, pimeän laskeuduttua, käydään hautausmaalla tervehtimässä pois nukkuneita, jonka jälkeen valmistaudutaan syömään. En edes muista onko meillä kotona koskaan ollut perinteistä joulukinkkua, ja jos on niin vuodesta ei ole hajuakaan. Isän metsästysharrastuksen ja tuttujen kautta meillä on milloin peuraa, hirveä tai poroa. Tänä vuonna juhlapöydässä oli palvattua poroa, ja ai että mutta oli sitten muuten hyvää!!

Kuusen alle kun kurkki niin taas se nähtiin; "ei sitten osteta paljoa"...juu ei niin. =D Itse olin vissiinkin ollut kiltti tyttö kun pukilta tuli mitä toivoinkin, ja vähän enemmänkin! Keittiön puolelle lisää kauhoja sekä keittiövaaka, peukku. Yllätyksenä sain hienon viisihaaraisen kynttelikön, jollaista olin ihaillut vanhempieni pöydällä jo viime jouluna! Omistan jo kolmihaaraisen, mutta tämän uuden kanssa tulee oikein sellainen kummituskartanofiilis ja tekee mieli suunnitella hieno illallinen ihan vain sen ympärille! Sain myös Marilyn-aiheisen lehtikorin (kyllä, Marilyn on myös heikko kohtani, kirjahyllystä löytyy yksi hylly pelkästään Marilyn-aiheista kirjallisuutta), mutta katsotaan nyt mihin käyttöön se lopulta päätyy.. =)

Pakko mainita saamistani lahjoista tähän myös saamani 12 kappaletta kristallisia viinilaseja, jotka sain Rastan Annalta. Ne sopivat kuin nenä päähän tulevan Villeroy & Boch-astiastoni kanssa, mutta myös Pentikin Saaga-astiaston kanssa...ja tuon uuden kynttelikön!! Eli pitää ihan oikeasti alkaa varmaankin suunnittelemaan jotain syöminkejä. =P

Aattoiltana matkasimme Aapon kanssa vielä takaisin Tampereelle, ja täällä odottikin pikkuherran lahja vielä avaamista. Hankin Aapolle Mustista ja Mirristä ultraäänivinkulelun. Kyllä. Vinku on niin korkea, ettei ihmiskorva sitä kuule..ja muuten toimii. Sitä on retuuteltu menemään nyt sitten siitä asti. Välillä pitää tietysti kerätä voimia kainalopaikalta, mutta sitten taas mennään! =)

"Minun uusi leluni!"

Välillä pitää kerätä voimia leikkiin.

Pakko tähän loppuun vielä kiittää myös teitä asiakkaita, jotka olette muistaneet minua näin joulun alla. On ollut sydäntä lämmittävää kanniskella suklaita ja herkkuja kotiin rankkojen joulukuisten työpäivien päätteeksi. =) Aapokin sai uuden solmulelun asiakkaalta, ja vaikka se on isoin solmu mikä löytyy, niin sitäkin jaksetaan kanniskella paikasta toiseen.

Brittifanin sydäntä lämmitti eritoten Lontoosta Suomeen asti tuotu jouluyllätys, joka sisälsi jouluhullun kuuseen postilaatikkokoristeen ja korttina oli koko kuningasperhe. =) Kyllä se Emilia tietää, mikä saa tämän neidin sydämen väpättämään. =)

Kiitos siis kaikille kuluneesta vuodesta, ja kiitos kaikista ihanista muistamisista. Uutena vuotena me Aapon kanssa suuntaamme parin korttelin päähän ystävällemme Minnalle vaihtamaan vuotta, ja Aapo saa leikkiä, niin kauan kuin jaksaa, Minnan chihun Ramonan kanssa...jos Ramona ei katso että pyh pikkupoika, leiki yksinäsi. =) Siitä siis myöhemmin.

Nyt nappaan kirjan käteen (tenttikirjan, jee) ja painun sohvalle. Vapaapäivät pitää käyttää hyödyksi! Mukavia välipäiviä!!

-Pikkukarhu

Varoitus: Chihuahua vartiossa!

Pikkuherralla tuli viime viikonloppuna ruhtinaalliset 8 kuukautta ikää mittariin, ja sen kunniaksi on nyt vuorossa epäsäännöllisen säännöllinen Aapo-päivitys.

Herra on kehittynyt huimasti ja on nyt niin sanotun teini-iän korvalla ja on kuulkaa yksi lelu saanut aikamoista kyytiä aina välillä. Kyllä, nylkyttämisen jalot salat ovat alkaneet avautua. Onneksi vielä käskystä osaa rauhoittua ja lemmen kohteena on ollut vain yksi lelu, ei ollenkaan ihmiset. Ainakaan vielä. =D Ulkona nuuskutellaan narttujen hajuja suu vaahdossa ja koko kroppa tärisee...voi toisen hormonitoimintaa kun on ihan vinksin vonksin.. =D

Mustissa ja Mirrissä ollaan käyty pari kertaa kun ystäväisemme Outi leikkasi Aapon kynnet. Ja normaalisti leikkaan ne ihan itse kotona, mutta ajattelin että olisi hyvä totuttaa Aapoa myös trimmaamon tuoksuihin ja ääniin jne. Ja olihan ne kynnet nyt ihan liian pitkät!

Samalla otettiin kasvattajalle kuvat Aapon hampaista jotta näkisi miten purentavikaisena myydyn pikku poitsun purukalusto on kehittynyt. Yhtäkään hammastahan meidän ei ole tarvinnut eläinlääkärillä käydä poistattamassa, vaan ne on kaikki vaihtunut itsekseen. Outikin kehui että hyvältä näytti, ja kasvattajaltakin tuli viestiä että kuvien perusteella on huvittavaa, kuinka pentueen ainoa purentavikaisena myyty omaa tällä hetkellä pentueen parhaat hampaat! Hyvä Aapo! =D

Koitettiin samalla reissulla löytää Aapolle syksyn viimoihin sadetakkia joka hieman olisi pitänyt viimankin loitolla, mutta herra on sen kokoinen että koot ovat joko liian pieniä tai liian isoja. =/ Onneksi on edes yksi neulepaita (se brittikuosinen!) joka sopii ja sillä ollaankin nyt tarpeen tullen menty.

Yksi mahtava löytö mikä tehtiin, oli oven pieleen kyltti jossa lukee "Varoitus; chihuahua vartiossa". Eli varsinkin kaikki ystävät jotka tietävät Aapon haukkumattomuudesta ja rauhallisuudesta, ovat naureskelleet kyltin nähdessään.  Sarkasmi kunniaan.. =D

Ja toki esimerkiksi tulipalon sattuessa olisi ihan kiva että pelastushenkilökunta tietäisi taloudesta löytyvän nelijalkaisenkin asukkaan. <3

Postaukseen olen taas lisännyt mahtavia kuvia herrasta joita on tullut napsittua tässä syksyn mittaan. Ehdoton suosikkini tuo koulutehtävien tarkkaavainen vahtiminen "kyynärpää pöydällä", joka on saanut suuren suosion myös Facebookin Chihu-ryhmässä. =)

Aapo on toivonut joulupukilta lahjaksi uutta, ehkä vähän vaikeampaa, älypeliä. Katsotaan onko poika tarpeeksi kiltti ja ilmestyykö paketti kuusen alle. Ja jännittää kyllä vähän se kuusikin, mutta jouluhörhöhän ei joulua ilman kuusta vietä. =D

Mukavaa syksyn jatkoa! T.Aapo

..ja

-Pikkukarhu

Mitä Aapolle kuuluu?

Nyt on ollut tapahtumaa jos jonkinlaista ja Aapo Aapeli NAapoleon (NAapoleon-nimen Aapo sai ystävältäni Marialta kun onhan hän pieni suuri mies =D ) on saanut kokea vaikka ja mitä!

Käytiin pitkästä aikaa vähän pentukerhoilemassa, ja veljensä Pesosen kanssa pojat laittoivatkin aika shown pystyyn. Nuoremmat ja pienemmät koirat oleilivat mieluummin aitauksen reuna-alueilla kun nämä kaksi sankaria sekoilivat keskellä. =) Läähätyken määrästä päätellen kaikkensa antoivat ja ystäväni Minnan syli oli hyvä paikka nukahtaa kotimatkalla bussissa. =)

Samalla reissulla punnittiin veljekset ja molemmat pyöräyttivät vaakaan lukemat 1,8kg!! On se aika pötkäle jo! =D Ja voi että!!!! Löysin samalla Muppetista (liike Pirkkalassa jossa kerhoa järjestetään) Aapolle syksyn kylmiin iltoihin neulepaidan!! BRITTINEULEPAIDAN!! Tarkoituksena oli että ystäväni joka on tehnyt minulle ne mahtavat brittisukat olisi kutonut Aapolle paidan mutta nyt ei tarvitsekaan kun niin komea luomus löytyi kaupasta. =) Herra vaan ei alkuun ollut kovin vakuuttunut nutusta kun se päälle vedettiin ja ilme kertoi enemmän kuin tuhat sanaa "ota. tämä. pois.". =D Seuraavana aamuna kun koitettiin uudemman kerran oli tulokset jo vähän paremmat..jopa muutama askel uskallettiin paita päällä ottaa. Eli kyllä se siihen tottuu. Tai pakkohan se on, muuten tulee vilu.

Toinen hankinta oli herralle aktivointilelu, muistipeli, jonka ajattelin viihdyttävän poikaa edes hetken kun lähden esimerkiksi töihin tai muualle... pohja on kovaa puuta johon on koverrettu koloja jotka on puolestaan peitetty muovisilla luilla. Aapon pitää saada nostettua luut pois jotta löytää alta herkun. Noin 10 minuuttia siihen menikin että homman idea oli selvillä. Alkuun tosin muoviluut kannettiin yksitellen petiin ja ihmeteltiin että eikö se ollutkaan tämä mikä tuoksui niin hyvältä, ja kun palattiin takaisin puualustalle niin tadaa! sieltä ne herkut löytyikin. =) Ja nyt kun muutaman kerran jälkeen pelin lattialle laskee ei siinä kauaa mene kun kaikki herkut on löydettynä. Jotain vaativampaa siis seuraavalla kerralla. =D Jossain kohtaa tämä muistipeli saattaa lähteä kiertoon esimerkiksi ystäväni Minnan chihulle, Ramonalle...katsotaan. =)

Mustissa ja Mirrissäkin pyörähdin pikaisesti hakemassa Aapolle lisää napsuja, ettei lopu ruoka kesken, ja samalla tietysti piti ostaa vähän herkkuja. Nyt on testattu esimerkiksi kuivatut poron korvat ja nyt tuolla pedissä herra natustaa härkää. Oikeat koiranpäivät!

Autoilemaankin me päästiin pitkästä aikaa kun Marja lähti meidän kanssa käymään Äetsässä vanhempieni luona katsastamassa marjapuskat ja raparperikasvuston. Voi sitä ilon määrää kun laskin Aapon autosta vapaana ulos (tontin ympäri menee aita heidän oman koiransa vuoksi joten uskalsin) ja tämä ymmärsi ettei nyt ollakaan hihnan päässä....Rallia vedettiin ja paljon. Se on niin söpö kun se juoksee normaalisti mutta yhtäkkiä pitää suorittaa gasellimainen loikka ja sitten taas jatkaa normaalia juoksua. =D

Paljon on tapahtumaa siis mahtunut pienen koiran elämään. 18. päivä pentue täyttääkin jo puoli vuotta ja tuntuu että se noin neljä kuukautta kun Aapo on elämäämme ihastuttanut olisi ihan hurahtanut ohi mahdottoman nopeasti.....ja onkin. Päivääkään en vaihtaisi pois. On se niin rakas pikku mamman muru. <3

-Pikkukarhu

Koirien täyteinen sunnuntai.

Nyt kun Aapolla on rokotukset kunnossa, saadaan me kunnolla alkaa tavata muita koiria. Ajattelimme aloittaa kertaheitolla oikein kunnolla ja lähteä kyläilemään ystävämme Outin luokse Nokialle. Outi työskentelee Dogroomissa Kalevan Mustissa ja Mirrissä sekä on villakoirakasvattaja, ja kotonaan hänellä vipeltää kahdeksan omaa villakoiraa. :D

Sade hakkasi Aapon kuljetusboksin seinämiä kun reissasimme ensin Kalevaan josta lähdettiin Outin kyydissä käymään Messukylässä siruttamassa viisi villakoiran pentua. Ovella meitä oli vastassa koira-armeija eikä sieltä lattialta meinannut päästä nousemaan laisinkaan kun kaikki isot ja pienet halusivat päästä syliin. :) Koskaan aiemmin en ole sirutusta todistanut, mutta onneksi näytti olevan operaatio joka oli ohi nopeasti ja aiheutti vain hetkellisen kivun kun neula lävisti pennun ihon. Outi on siruttanut myös Aapon ja osasi kertoa että sirusta joka meidän pikkuherralla on pystyy lukemaan myös esimerkiksi pojan ruumiinlämmön.. Kyllä nykyteknologia on sitten ihmeellistä! Nyt melkein pitää keksiä joku jolta saa sirulukijan tarvittaessa lainaan ettei tarvi uhrata omaa kuumemittaria (koiriltahan lämpö mitataan peräaukosta)...

7-viikkoiset villakoiran pennut yhdessä kasassa.

Nokialle päästyämme sade taukosi hetkeksi ja päästimme autossa mukana olleet Outin neljä villakoiraa sekä Aapon takapihalle juoksentelemaan. Aapo sai tutustua tiluksiin ensin yksistään ja hienosti tekikin pisut nurmikolle (sori, oon esimerkiksi facebookista koittanut pitää nää "meidän poika pissasi tänään ulos"-henkiset päivitykset poissa mutta täällä voin nyt TÄMÄN KERRAN paljastaa kuinka ylpeä olin). :D

Ensin tosiaan neljä vanhempaa villakoiraa pääsivät Aapon kanssa ulos ja herranjestas kun Outi päästi sisältä loppuköörin ulos oli meno aika mahtava. Hänellä oli hoidossa myös siskonsa kaksi villakoiraa, joten koiria olikin yhtäkkiä Aapo mukaan lukien yksitoista nurmikolla ja terassilla. Aapo oli oikein reipas eikä ollut missään vaiheessa suuresti peloissaan vaikka muut koirat olivatkin häntä isompia. Häntä pysyi pystyssä ja heiluikin kovin, korvien asennosta pystyi välillä päättelemään millä mielellä herra oli.

Sisällä porukka jaksoi leikkiä paljonkin ja yksitellen villakoirat alkoivat väsähtää. Arvatkaapa kuka oli "the last man standing".. ^__^

Hienosti meni tämä päivä ja mamma on ylpeä pikku Aaposta. Vierailun päätteeksi Outi keksi että otetaan porukasta kaverikuva, ja taas sain olla ylpeä että Aapo pysyi hienosti paikallaan vaikka katsekontakti kameraan on vielä hakusessa. :D Mutta aika vakuuttava porukka vai mitä?!

Kuva: Outi Helin

Nyt Aapo vetää sikeitä vaatekasassa ja näkee erittäin liikkuvia unia kun potkii minua mennessään..juoksee varmaan mielessään vieläkin Outin asuntoa ympäri kymmenen villakoiraa perässään.. :D Päivän tavoite siis saavutettu (väsytys), katsotaan mitä hurjaa ensi viikko tuo tullessaan!

-Pikkukarhu