Koirani on ninja.

Aaposta en olekaan hetkeen kertonut että miten nuorella miehellä menee. Noh...niiden yksivuotissyntymäpäivien jälkeen hän astui murkkuiän ihanaan maailmaan ja hieman alkoi merkkailla ympäri asuntoa...verhoihin..tv-tason hyllylle (ne lautapelit vissiin tuoksuivat toooosi hyvälle)...ja JÄÄKAAPIN KULMAAN. Aaargh!!

Apu löytyi onneksi läheltä ja ostin ystäviltä heillä käyttämättömäksi jääneen aidan, jonka nyt joka päivä viritän kotiin ennen töihin lähtöä. Eli rajaan Aapon niin että hän pääsee eteiseen ja vessaan ja koppiinsa ja ruokakipoilleen. Ja merkkailu loppui siihen.

Silloin tällöin kuitenkin annan hänelle mahdollisuuden osoittaa henkisen kasvunsa ja jos olenkin poissa vain hetken..maksimissaan pari tuntia..olen jättänytkin aidan laittamatta. Ihan vain katsoakseni josko sitä olisi jotain opittu. Hohhoi....ei ainakaan vielä. =D

Aapo on oppinut avaamaan vaatekaappini liukuoven. Sieltä on kiva repiä mun neuleita ja säilytyslaatikoita pitkin lattiaa..ja sitten kun menen kotiin ja hän sen kaiken keskellä rennosti makoilee ja ihmettelee että miksi se mamma toruu kun olen tuon laatikon niin hienosti silpunnut tähän neuleen päälle ja vain nukun enkä oo edes pissinyt mihinkään!? =D

Noh....eräs henkisen kasvun todistamishetki oli taas tuossa kesällä. Lähdin salille ja ajattelin että josko tällä kertaa... Saavuin salilta ja odotin koiran tulevan vastaan rapsuteltavaksi niinkuin aina. Eipä tullut. Huutelin herraa nimeltä. Eipä tullut. Tulin huoneen puolelle ja katseellani koiraa etsin. Eipä näkynyt. Paniikki alkoi nousta ja niin alkoi äänensävynikin. Molemmat pedit, ei, vessa, ei, sängyn alla, ei, verhojen takana, ei....ja kun Aapo ei hauku eikä vingu eikä mitään niin ääntäkään ei mistään kuulunut. Paniikki oli jo niin kova että otin puhelun äidilleni että ei v***u mun koira on kadonnut!!! Äiti kyseli kovin kellä on avaimet mun kämppään...olisiko joku muka voinut käydä varastamassa mun koiran!?!?!? Kaksi avainta on muualla mutta kumpikaan heistä ei asuntoon mene minulle ilmoittamatta......PANIIKKI.

Siinä pyörin itkunsekaisin tuntein keskellä kämppää puhelin korvalla ja mietin että mitä hemmettiä....Sitten. Katse osui siihen vaatekaappiin. Ovi oli kiinni niinkuin olin sen jättänytkin. Vaisto kuitenkin sanoi että kurkkaa. Mitä sieltä löytyi?

Tadaa:

Siellä tää tyyppi nukkui autuaana mun neuleiden päällä. Nosti vielä päätään että mitä sä herätät.. ja mä olin kuitenkin aika kovaan ääneen huudellu koiran nimeä. Mutta se mikä tästä tekee erikoista on se, että se jätkä oli oikeasti sulkenut sen liukuoven. Ja oli siellä lämpöisessä, pehmeässä, pimeässä.

Äiti ihmetteli kun aloin vain nauramaan mutta helpottui kun Aapo löytyi. Hän oli jo avaimet kädessä ollut lähdössä Pyynikinharjulle etsimään pientä kadonnutta..mutta onneksi löytyi. Mutta enpä vieläkään luota kovinkaan usein jättää Aapoa ilman sitä aitausta kotiin. =D

Koirani on ninja. ^_^

-Pikkukarhu

Aapo 1v!!

Torstai 18.2. alkoi sillä että Aapo tunki kirsunsa vasten poskeani ja täten ilmoitti että akka herätys, ois pissahätä. Eipä aavistanut nuori mies että minä ensimmäisenä laulaisin onnittelulaulun.. =D no, lauloin kuitenkin ja hän päätään käännellen katseli että nyt tolla on loputkin ruuvit pudonnu yöllä johonkin. =D

Luonnollisesti kun tässä taloudessa joku syntymäpäiväänsä juhlistaa, on tarjolla yleensä kakkukahvit tai ainakin päivä jotenkin huomioidaan. Niin oli luvassa tälläkin kertaa ja edellisenä iltana olinkin leiponut yömyöhään. Koiraystäviä emme kutsuneet sillä se olisi ollut aika härdelli, mutta yhteisiä ihmisystäviämme tuli paikalle. =) Herra sai toki myös lahjoja, onneksi ne olikin kaikki herkkupainotteisia kun ne alkoivatkin herkkulaatikosta olla jo lopuillaan. Kiitos siis kaikille Aapoa muistaneille! =)

Kaupassa kun hain leivontatarvikkeita naureskelin kassalla hihnalle lastaamiani tavaroita ja ajattelin että tämä näyttää muille juuri siltä, että kakku on tekeillä yksivuotiaalle poikalapselle piltteineen päivineen..mutta niin oli hienoja koristeitakin että pakkohan niitä oli ostaa!! Ja kyllä kakusta ihan hieno tulikin, ja kuulemma maistuikin hyvälle. =) Täytekakun kaveriksi tein jo blogissakin esiintyneen suklaisen earl grey kuivakakun, ja sitä sai (jälleen kerran) pakata vieraille myös kotiin viemisiksi. =)

Aapo ei luonnollisestikaan saanut samaa kakkua mitä me muut söimme, vaan hänelle oli varattu rusinatonta maksalaatikkoa johon yhden vuoden kunniaksi olin laittanut niin sanotuksi kynttiläksi sellaisen naudan herkkutikun pätkän. Ensimmäistä kertaa maistoi molempia, ja kummasti ne katosivat parempiin suihin. =)

Niin oli paljon taas naisia asunto täynnä ettei Aapo oikein tiennyt kenen rapsuteltavaksi olisi mennyt ja keneltä kakkua kerjännyt. =D Vieraat kun lähtivät, oli poika aivan poikki ja sammuikin sohvalla ensin kainalooni minun ja tyynyn väliin niin, että takajalat vain sojottivat kohti kattoa ja jostain tyynyjen välistä kuului kuorsaus. =D Vähän kun liikuin, haki hän paremman asennon hieman kauempaa minusta. Ja nukkui aamuun asti. Ei tule vanhuus vissiin yksin... =D

Kiitos vielä kaikille juhlijoille, teitte varmasti Aapon päivästä erityisen. =)

Ja suuret onnittelut näin jälkikäteen myös pentueen muille pennuille!

-Pikkukarhu

Aapon ensilumi

Marraskuun puoliväli ylitettiin, kunnes se ensilumi leijaili alas maahan. Tai tuli lähinnä märkänä ja vaakatasossa. =D

Ensimmäisen kerran kun pikkuherra Aaponen kurkkasi oven raosta ulos, oli hän sitä mieltä että ei, tuonne en tule! Haparoivin askelin hän kuitenkin astui tuon loskaisen massan päälle kun pissalle nyt vaan oli aivan pakko päästä.

Ensimmäisenä päivänä tuota lunta ei vielä ollut niin paljoa, etteikö tuttujen puiden juurille olisi jalkaa nostettu, mutta tuo lauantainen kirpsakka aamu olikin jo asia erikseen. Lunta oli tullut koko yön ja nyt piti jo vähän tassua nostaa, että pääsi eteen päin ja maha viisti hangen pintaa. Puiden rungot alkoivat olla pienen kinoksen peitossa ja oli outoa. Ja kuinka hurjaa olikaan kun pihassa törmättiin naapurirapun lasten aloittamaan lumiukkoon! Mikä kumma tuo on?! En uskalla lähemmäs...vai uskallanko? Ei uskaltanut....illemmalla hän kuitenkin rohkaistui ja nosti miehekkäästi toisen takajalan tuon viritelmän kylkeen. =D

Tänään sunnuntaina lunta oli jo taas lisää. Mutta nyt se oli jo jotenkin ihan kiva asia. Menimme vähän eri reiteille, lumisemmille alueille lähellä kotia, ja voi kun herra oli söpö kun nassu oli täynnä lunta! En vain ehtinyt ottaa valokuvaa ennen kuin kaikki oli pyristelty pois. Muutama innostunut juoksuaskelkin otettiin. =) Tai Aapo otti, minä en.

Naapurirapun lapsetkin olivat eilisen aikana tehneet tuon pienen lumiukkoviritelmän vierelle uuden, valmiiksi asti saadun ukon, ja se oli herralle mielenkiintoinen tuttavuus. Tuon ukon hän tosin hyväksyi osaksi pihaa paljon nopeammin kuin edellisen pelkäksi mahaksi jääneen pallon.

Paljon oli tutkittavaa, mutta kiva oli sisällekin tulla. Saas nähdä kuinka käy kun asteet alkavat hiipua enemmän miinukselle, jos tuo talvi ihan oikeasti vaikka tulisi (vielä ei ollut niin kylmä etteikö olisi pärjännyt päivällä ilman villapaitaansa). Onneksi meillä on toppatakki postissa matkalla kotiin. Katsotaan nyt vain, että kauanko tässä nykytilanteessa ja työnseisauksien keskellä tuo matka Postin välityksellä kestää. Toivottavasti saadaan takki ennen hirmupakkasia. (Tuleeko niitä?)

Nyt on hyvä käpertyä mamman syliin ja saada rapsuja..jos vaikka tassuvahaakin saisi vielä tänään, kestäisi nuo pikku tassut tuolla kylmässä paremmin.

-Pikkukarhu

Varoitus: Chihuahua vartiossa!

Pikkuherralla tuli viime viikonloppuna ruhtinaalliset 8 kuukautta ikää mittariin, ja sen kunniaksi on nyt vuorossa epäsäännöllisen säännöllinen Aapo-päivitys.

Herra on kehittynyt huimasti ja on nyt niin sanotun teini-iän korvalla ja on kuulkaa yksi lelu saanut aikamoista kyytiä aina välillä. Kyllä, nylkyttämisen jalot salat ovat alkaneet avautua. Onneksi vielä käskystä osaa rauhoittua ja lemmen kohteena on ollut vain yksi lelu, ei ollenkaan ihmiset. Ainakaan vielä. =D Ulkona nuuskutellaan narttujen hajuja suu vaahdossa ja koko kroppa tärisee...voi toisen hormonitoimintaa kun on ihan vinksin vonksin.. =D

Mustissa ja Mirrissä ollaan käyty pari kertaa kun ystäväisemme Outi leikkasi Aapon kynnet. Ja normaalisti leikkaan ne ihan itse kotona, mutta ajattelin että olisi hyvä totuttaa Aapoa myös trimmaamon tuoksuihin ja ääniin jne. Ja olihan ne kynnet nyt ihan liian pitkät!

Samalla otettiin kasvattajalle kuvat Aapon hampaista jotta näkisi miten purentavikaisena myydyn pikku poitsun purukalusto on kehittynyt. Yhtäkään hammastahan meidän ei ole tarvinnut eläinlääkärillä käydä poistattamassa, vaan ne on kaikki vaihtunut itsekseen. Outikin kehui että hyvältä näytti, ja kasvattajaltakin tuli viestiä että kuvien perusteella on huvittavaa, kuinka pentueen ainoa purentavikaisena myyty omaa tällä hetkellä pentueen parhaat hampaat! Hyvä Aapo! =D

Koitettiin samalla reissulla löytää Aapolle syksyn viimoihin sadetakkia joka hieman olisi pitänyt viimankin loitolla, mutta herra on sen kokoinen että koot ovat joko liian pieniä tai liian isoja. =/ Onneksi on edes yksi neulepaita (se brittikuosinen!) joka sopii ja sillä ollaankin nyt tarpeen tullen menty.

Yksi mahtava löytö mikä tehtiin, oli oven pieleen kyltti jossa lukee "Varoitus; chihuahua vartiossa". Eli varsinkin kaikki ystävät jotka tietävät Aapon haukkumattomuudesta ja rauhallisuudesta, ovat naureskelleet kyltin nähdessään.  Sarkasmi kunniaan.. =D

Ja toki esimerkiksi tulipalon sattuessa olisi ihan kiva että pelastushenkilökunta tietäisi taloudesta löytyvän nelijalkaisenkin asukkaan. <3

Postaukseen olen taas lisännyt mahtavia kuvia herrasta joita on tullut napsittua tässä syksyn mittaan. Ehdoton suosikkini tuo koulutehtävien tarkkaavainen vahtiminen "kyynärpää pöydällä", joka on saanut suuren suosion myös Facebookin Chihu-ryhmässä. =)

Aapo on toivonut joulupukilta lahjaksi uutta, ehkä vähän vaikeampaa, älypeliä. Katsotaan onko poika tarpeeksi kiltti ja ilmestyykö paketti kuusen alle. Ja jännittää kyllä vähän se kuusikin, mutta jouluhörhöhän ei joulua ilman kuusta vietä. =D

Mukavaa syksyn jatkoa! T.Aapo

..ja

-Pikkukarhu

Mitä Aapolle kuuluu?

Nyt on ollut tapahtumaa jos jonkinlaista ja Aapo Aapeli NAapoleon (NAapoleon-nimen Aapo sai ystävältäni Marialta kun onhan hän pieni suuri mies =D ) on saanut kokea vaikka ja mitä!

Käytiin pitkästä aikaa vähän pentukerhoilemassa, ja veljensä Pesosen kanssa pojat laittoivatkin aika shown pystyyn. Nuoremmat ja pienemmät koirat oleilivat mieluummin aitauksen reuna-alueilla kun nämä kaksi sankaria sekoilivat keskellä. =) Läähätyken määrästä päätellen kaikkensa antoivat ja ystäväni Minnan syli oli hyvä paikka nukahtaa kotimatkalla bussissa. =)

Samalla reissulla punnittiin veljekset ja molemmat pyöräyttivät vaakaan lukemat 1,8kg!! On se aika pötkäle jo! =D Ja voi että!!!! Löysin samalla Muppetista (liike Pirkkalassa jossa kerhoa järjestetään) Aapolle syksyn kylmiin iltoihin neulepaidan!! BRITTINEULEPAIDAN!! Tarkoituksena oli että ystäväni joka on tehnyt minulle ne mahtavat brittisukat olisi kutonut Aapolle paidan mutta nyt ei tarvitsekaan kun niin komea luomus löytyi kaupasta. =) Herra vaan ei alkuun ollut kovin vakuuttunut nutusta kun se päälle vedettiin ja ilme kertoi enemmän kuin tuhat sanaa "ota. tämä. pois.". =D Seuraavana aamuna kun koitettiin uudemman kerran oli tulokset jo vähän paremmat..jopa muutama askel uskallettiin paita päällä ottaa. Eli kyllä se siihen tottuu. Tai pakkohan se on, muuten tulee vilu.

Toinen hankinta oli herralle aktivointilelu, muistipeli, jonka ajattelin viihdyttävän poikaa edes hetken kun lähden esimerkiksi töihin tai muualle... pohja on kovaa puuta johon on koverrettu koloja jotka on puolestaan peitetty muovisilla luilla. Aapon pitää saada nostettua luut pois jotta löytää alta herkun. Noin 10 minuuttia siihen menikin että homman idea oli selvillä. Alkuun tosin muoviluut kannettiin yksitellen petiin ja ihmeteltiin että eikö se ollutkaan tämä mikä tuoksui niin hyvältä, ja kun palattiin takaisin puualustalle niin tadaa! sieltä ne herkut löytyikin. =) Ja nyt kun muutaman kerran jälkeen pelin lattialle laskee ei siinä kauaa mene kun kaikki herkut on löydettynä. Jotain vaativampaa siis seuraavalla kerralla. =D Jossain kohtaa tämä muistipeli saattaa lähteä kiertoon esimerkiksi ystäväni Minnan chihulle, Ramonalle...katsotaan. =)

Mustissa ja Mirrissäkin pyörähdin pikaisesti hakemassa Aapolle lisää napsuja, ettei lopu ruoka kesken, ja samalla tietysti piti ostaa vähän herkkuja. Nyt on testattu esimerkiksi kuivatut poron korvat ja nyt tuolla pedissä herra natustaa härkää. Oikeat koiranpäivät!

Autoilemaankin me päästiin pitkästä aikaa kun Marja lähti meidän kanssa käymään Äetsässä vanhempieni luona katsastamassa marjapuskat ja raparperikasvuston. Voi sitä ilon määrää kun laskin Aapon autosta vapaana ulos (tontin ympäri menee aita heidän oman koiransa vuoksi joten uskalsin) ja tämä ymmärsi ettei nyt ollakaan hihnan päässä....Rallia vedettiin ja paljon. Se on niin söpö kun se juoksee normaalisti mutta yhtäkkiä pitää suorittaa gasellimainen loikka ja sitten taas jatkaa normaalia juoksua. =D

Paljon on tapahtumaa siis mahtunut pienen koiran elämään. 18. päivä pentue täyttääkin jo puoli vuotta ja tuntuu että se noin neljä kuukautta kun Aapo on elämäämme ihastuttanut olisi ihan hurahtanut ohi mahdottoman nopeasti.....ja onkin. Päivääkään en vaihtaisi pois. On se niin rakas pikku mamman muru. <3

-Pikkukarhu

Meidän linssilude!

Nyt on ihan pakko hehkuttaa uusinta hankintaani, Sony Xperia Z3:sta. Kolme vuotta leikin I Phonen kanssa, ja nyt tuntui että oli aika hankkia vaihtelun vuoksi jokin toinen merkki, ja korviini oli kantautunut sieltä sun täältä pelkkää positiivista tuosta Sonyn luurista, joten kokeiluunhan se lähti. Plus herra sai mun vanhasta itselleen uuden, ja surkeasti sellaista tarvitsikin. :D

Sony on kooltaan vähän isompi kuin mitä I Phone 5 oli, mutta kutoseen verrattuna en osaa sanoa. Näppäimistö pelaa samalla tavalla, mutta opettelua vaati kun yhtäkkiä ne olikin laajemmalla alueella. Ja voi sitä typojen määrää!! ^__^

Yksi, ja suurin, syy Sonyn hankintaan oli sen kehuttu kamera. Puhelin kun on pölyn- ja vedenkestävä, voi sillä kuvata esim n. 30min yhtäjaksoisesti makeassa vedessä vaikka pinnan alla. Ei sovellu siis meriveteen, eli eksoottiset kalat Bora Boralla kannattaa kuvata jollain muulla. Mutta pointtina siis, että voit laittaa puhelimen vaikka vesilasiin eikä menisi muka miksikään. En silti kokeile. :D Puhelimessa on 20 megapikselin kamera ja ai että mitä kaikkia hienoja efektikeinoja jo suoraan kameran valikossa!

Puhelin on vielä sen verran uusi, etten ole ehtinyt ihan tuhottomasti noita kuvia vielä ottaa, mutta nekin kuvat mitä olen ottanut, on yllättäen Aaposta. :D Meidän linssilude. Ja onkin kuvauksellinen kaveri! Parista kuvasta olen jo suunnitellut canvastaulun kehitystä, mutta se saa hetken vielä odottaa...kuvaillaan sillä välin vielä lisää!!

Tässä kolme suosikkikuvaani pikkuherrasta otettuna uudella Sonylla. Ihan mieletön tarkkuus ja nuo efektit. Vielä ainakin annan luurille 9+ (en ole varmaankaan vielä löytänyt sen kaikkia hienouksia...)

Tämän hetkinen lempikuvani, ja taulusuunnitelmissa. Tausta on blurrattu automaattisesti,
eikä sitä ole säädelty mihinkään suuntaan. 

Tässä tausta on blurrattu automaattisesti. Hieman säädin sitä pienemmälle, ja moinen
säätömahdollisuus onkin iso plussa!

Tässä kuvassa ei mitään efektiä, pelkkä normi kuva. Aapolla ihanan nautinnollinen ilme...noh,
saahan hän nukkua sentään Black Milkien kanssa. :)

-Pikkukarhu

Koirien täyteinen sunnuntai.

Nyt kun Aapolla on rokotukset kunnossa, saadaan me kunnolla alkaa tavata muita koiria. Ajattelimme aloittaa kertaheitolla oikein kunnolla ja lähteä kyläilemään ystävämme Outin luokse Nokialle. Outi työskentelee Dogroomissa Kalevan Mustissa ja Mirrissä sekä on villakoirakasvattaja, ja kotonaan hänellä vipeltää kahdeksan omaa villakoiraa. :D

Sade hakkasi Aapon kuljetusboksin seinämiä kun reissasimme ensin Kalevaan josta lähdettiin Outin kyydissä käymään Messukylässä siruttamassa viisi villakoiran pentua. Ovella meitä oli vastassa koira-armeija eikä sieltä lattialta meinannut päästä nousemaan laisinkaan kun kaikki isot ja pienet halusivat päästä syliin. :) Koskaan aiemmin en ole sirutusta todistanut, mutta onneksi näytti olevan operaatio joka oli ohi nopeasti ja aiheutti vain hetkellisen kivun kun neula lävisti pennun ihon. Outi on siruttanut myös Aapon ja osasi kertoa että sirusta joka meidän pikkuherralla on pystyy lukemaan myös esimerkiksi pojan ruumiinlämmön.. Kyllä nykyteknologia on sitten ihmeellistä! Nyt melkein pitää keksiä joku jolta saa sirulukijan tarvittaessa lainaan ettei tarvi uhrata omaa kuumemittaria (koiriltahan lämpö mitataan peräaukosta)...

7-viikkoiset villakoiran pennut yhdessä kasassa.

Nokialle päästyämme sade taukosi hetkeksi ja päästimme autossa mukana olleet Outin neljä villakoiraa sekä Aapon takapihalle juoksentelemaan. Aapo sai tutustua tiluksiin ensin yksistään ja hienosti tekikin pisut nurmikolle (sori, oon esimerkiksi facebookista koittanut pitää nää "meidän poika pissasi tänään ulos"-henkiset päivitykset poissa mutta täällä voin nyt TÄMÄN KERRAN paljastaa kuinka ylpeä olin). :D

Ensin tosiaan neljä vanhempaa villakoiraa pääsivät Aapon kanssa ulos ja herranjestas kun Outi päästi sisältä loppuköörin ulos oli meno aika mahtava. Hänellä oli hoidossa myös siskonsa kaksi villakoiraa, joten koiria olikin yhtäkkiä Aapo mukaan lukien yksitoista nurmikolla ja terassilla. Aapo oli oikein reipas eikä ollut missään vaiheessa suuresti peloissaan vaikka muut koirat olivatkin häntä isompia. Häntä pysyi pystyssä ja heiluikin kovin, korvien asennosta pystyi välillä päättelemään millä mielellä herra oli.

Sisällä porukka jaksoi leikkiä paljonkin ja yksitellen villakoirat alkoivat väsähtää. Arvatkaapa kuka oli "the last man standing".. ^__^

Hienosti meni tämä päivä ja mamma on ylpeä pikku Aaposta. Vierailun päätteeksi Outi keksi että otetaan porukasta kaverikuva, ja taas sain olla ylpeä että Aapo pysyi hienosti paikallaan vaikka katsekontakti kameraan on vielä hakusessa. :D Mutta aika vakuuttava porukka vai mitä?!

Kuva: Outi Helin

Nyt Aapo vetää sikeitä vaatekasassa ja näkee erittäin liikkuvia unia kun potkii minua mennessään..juoksee varmaan mielessään vieläkin Outin asuntoa ympäri kymmenen villakoiraa perässään.. :D Päivän tavoite siis saavutettu (väsytys), katsotaan mitä hurjaa ensi viikko tuo tullessaan!

-Pikkukarhu

Pentukerhon vauhtihirmu.

Maanantaina oli jännä ilta kun minä ja ystäväni Maiju otettiin Aapo kainaloon ja lähdettiin kaupunkiliikenteellä seikkailemaan Pirkkalaan kohti Veskassa sijaitsevaa eläintarvikeliike Muppetia. Muppet on aika mahtavan iso liike josta löytyy vaikka ja mitä, ja he järjestävätkin viikottain pentukerhoja alle 6 kuukauden ikäisille pennuille. Aapo kun on painoltaan niin pieni niin me sovelluimme "mini-Muppe"-ryhmään joka on tarkoitettu alle 3 kiloisille pennuille. Jos Sulla on pentu, joka kaipaa toisiin koiriin sosiaalistamista ja hyvät leikit niin tutustu Muppetin nettisivuihin ja seuraa pentutreffien ilmottautumisohjeita!

Ryhmään otetaan kerralla kahdeksan pentua ja maanantaina aitaus olikin täynnä. Pari arempaa yksilöä seurasi muita alkuun aitauksen reunuksella, mutta Aapon kun laskin irti niin..no..lähti! :D Herra ei paljoa arkaillut. Kaikki käytiin haistelemassa, ne aratkin tyypit, ja sitten juostiin ympäri kehää kuin viimeistä päivää. Ihan jopa läähätystä oli pienillä hengähdystauoilla havaittavissa. ^__^

Samoille treffeille oli saapunut myös Aapon velipoika Pesonen. Kyllä pojat toisiaan haistelivat ja taisivat vähän temmeltääkin. :) Kati (Aapon kasvattaja) oli paikalla heidän uusimman perheenjäsenensä kanssa (pieni suloinen tyttövauva) ja sainkin nähdä kuinka varmoin ottein koiran kynnet kuuluu leikata. Jos se alkaisi sujua nyt täällä kotonakin vähän paremmin.

Ostin myös Aapolle ensimmäisen shampoon: I <3 Pet Head. Kyseinen merkki on hämännyt monia antaen ymmärtää että tuotteilla olisi jotain tekemistä TIGIn kanssa, mutta asia ei ole niin. Purkit ja purnukat vain on tehty hyvin vastaavannäköisiksi TIGIn Bed Head-tuoteperheen kanssa. Tuoksuineen päivineen. :) Näiden eläimille tarkoitettujen tuotteiden valmistaja on The Company of Animals Ltd joka on, tadaa, brittiläinen firma. Katsotaan mitä pikkumies tuumaa appelsiinin tuoksuisesta pentushampoosta, ja mikä onkaan sitten seuraavan shampoon tuoksu, se jääköön nähtäväksi.

Päivä oli kaunis ja sopivan lämmin. Maijun kanssa oltiin sovittu että treffit kun loppuu niin käydään kesän ekoilla kioskijäätelöillä Veskan ulkopuolella olevalla jäätelökioskilla. Luukulla myyjätyttö kyseli saako Aapokin lipaisut jäätelöstäni mutta sanoin että ei kun omani ei ole laktoositonta. Tähän neiti tuumasi että no mitäs jos antaisi pikkulusikkaan vähän kioskin laktoositonta, niin maistuisiko. Veikkasin että maistuu, ja kun neiti niin oli mukava ja tarjosi poitsulle tämän elämän ensimmäisen jäätelönautinnon niin otimme tarjouksen vastaan. Ja, no, kuvasta näette reaktion. :D Kyllä se koko lusikka tyhjeni ja sen jälkeen olisi mun tuutistakin kelvannut maistiainen!

Kyllä se kesä sieltä tulee! Taidetaan jossain kohtaa lähteä kyläilemään maallekin, siellä on herralla paljon nurmilääniä juostavana...kun kerran näyttää tuo kirmailu olevan noin kivaa. :D

-Pikkukarhu

Uutta ja ihmeellistä

Nyt onkin vierähtänyt tovi viimeisimmästä kirjoituksesta, mutta ehkä annatte anteeksi kun talossa on ollut niin paljon uuteen tottumista. Niin meillä ihmisillä kuin Aapo-koirallakin. :)

Tähän kahteen viikkoon on mahtunut jo monen monet naurut ja muutamat kauhistuneet ilmeetkin. Yleensä kun ulkona ollaan käyty, saa pikkuherra sekokohtauksen sisään päästyään ja koko asuntoa juostaan ympäri ja meitä vain naurattaa. Näihin leikkihetkiin liittyy yleensä myös lopullinen syöksyminen sohvan alle, jonne jostain uskomattomasta syystä hän saa itsensä mahtumaan. Vielä. Äsken juuri yrittäessään ei enää mahtunutkaan niin kovin helposti. Eli hän kasvaa!

Kasvua olen muka huomannut itsekin poikaa tarkkaillessani. Jalat ovat saaneet mittaa ja ruumiinrakenne on alkanut muuttua "vauvapyöreydestä" vähän raamikkaammaksi..kahdessa viikossa! 0_o  Tällä hetkellä kerta-annos ruokaa on 1 1/2 KAHVIMITALLISTA turvotettuja nappuloita ja vaikka ymmärrän että hän siitä täyttyy silti välillä mietin miten se voi muka riittää! :D Ja täytyy myöntää että perinteinen "koiramainen" piirre on tullut esiin...me menemme jompikumpi keittiöön, perään. Kun teen ruokaa, istutaan jalkojen välissä ja vahditaan. Kun syömme, pitää tarkistaa ettei mitään vain putoa. Mitään ei tietenkään anneta, ja sillä linjalla pysytään!

Samalla kun on tullut kasvua, on luonnettakin tullut paremmin esiin. Aapo nauttii, edelleen, sylissä olosta ja rapsutuksista. Juhalla onkin tapana aamuvuoroviikoillaan töihin lähtiessään nostaa Aapo viereeni sänkyyn turvalliselle puolelle (minun ja seinän väliin jottei pääse putoamaan) ja siihen posken viereen mahdollisimman lähelle poitsu vetää kerälle, kunhan ensin on lipaissut useaan otteeseen kasvojani. <3 Muuten hän nukkuu hienosti omassa pedissään.

Iltaisin kun Juha hulluttaa Aapoa on se hurjempikin puoli tullut esiin. Leikkisä murina saattaa yltyä kunnon sfääreihin ja kun hermo menee, tulee poika yleensä "äidin helmoihin turvaan" kuten Juha sanoo. :D Aapo ei myöskään ole Juhan kaveri silloin kun Juha imuroi. Hän ei suoranaisesti pelkää, mutta liukenee alta aikayksikön sohvan alle ja tuijottelee sieltä. Toinen tapa on ollut se, että Juha nostaa Aapon sängylle imuroinnin ajaksi ja poika tekee itselleen turvapaikan peiton alle. Mutta kyllä huomaa että pojilla on poikien jutut. Ja on se kiva itse saada välillä töihin kuvaviestejä joista näkee kuinka he toisistaan tykkäävät, Aapo yleensä Juhan sylissä. Outoahan se olisikin toisin päin! :D

Olemme tavanneet paljon uusia ihmisiä ja nähneet outoja paikkoja. Rastassakin Aapo on jo pariin otteeseen ollut mukanani, joten föönit ja vaihtuvat ihmiset alkavat myöskin olla tuttu juttu. Tai ainakaan siltä ei ole vaikuttanut että mitenkään pelottaisi jne kun hän on yleensä vetänyt pääsääntöisesti sikeitä, joko pyyhepinossa tai milloin kenenkin asiakkaan sylissä. Eli asiakaskuntakin on ottanut Aapon osaksi Rastaa. :)

Pari koiraakin on tullut jo tutuksi ja alkujännityksen jälkeen on leikkikin maistunut. Ensimmäinen tuttavuus oli tuttavan chihu Ninni ja viimeisin naapurirapun Aapoa isompi ja oudompi kiltti koira Aada. Rokotuksista kun saadaan ensi viikolla ensimmäinen setti hoidettua uskaltaakin jo vähän enemmän lähteä tutustumaan myös eläimiin. Myös työkaverin koiramainen kissa on vaatinut audienssia. ^__^

-Pikkukarhu

Aapo tuli taloon.

Lapsuudenkodissani on aina ollut koira. Olen oppinut rakastamaan nelijalkaisia otuksia ensimmäisestä rapsutuksesta lähtien ja vaikka yksi niistä vetikin kerran pientä Elinaa mahallaan hiekkatiellä, on niillä aina ollut suuri paikka sydämessäni. Muutettuani pois kotoa huomasin aika pian, että kaipaan tassujen ääntä ja kosteaa kirsua. Kuitenkaan ei ollut tilannetta, että olisi ollut otollinen hetki hankkia omaa koiraa, mutta aloin tutustua nk "citykoirien" koulutukseen ja otin mielelläni ystävien koiria hoitoon. Tuolloin alkoi herätä kiinnostus chihuahua-koiria kohtaan ja tutkin rotua ja sen kasvatusta jne. Seitsemisen vuotta kului... Olisiko nyt aika hankkia se oma koira? Monen monet kerrat on herran kanssa asiasta keskusteltu ja yhdessä jälleen kaverin chihua hoidettu. Kyllä. Nyt. ^__^

Helmikuun 18. päivä Valkeakoskelaisessa Valar Dove's kennelissä oli jännät hetket, kun chihuahuanarttu Heta pinnisti ja ponnisti ja synnytti maailmaan viisi pienen pientä poikaa (yhden pitkäkarvaisen ja neljä lyhytkarvaista). Yksi näistä ihanista sydämensärkijöistä muutti meille torstaina 23. päivä ja tottelee (toivottavasti ainakin pian) nimeä Aapo.

Kuva: Kati Metsäsalo

Syntyessään hän painoi vaivaiset noin 100g ja kun kävimme häntä tervehtimässä 7 viikon ikäisenä oli painoa reilut 700g. Ja kuinka pieniä pennut olikaan! Tai siis ainahan sitä on tiennyt että chihun pennut on pieniä, mutta kun se lauma juoksi ovella vastaan oli näky mitä hellyttävin kun niin moni pieni tassupari koitti tervehtiä. ^__^ Hakupäivänä Aapo oli jo lähempänä kiloa ja olikin parissa viikossa kasvanut muka ihan mahdottoman paljon (ainakin omissa silmissäni)!

Torstai-iltana kun haimme Aapon kotiin sain herkkänä tyttönä nieleskellä kyyneleitä kun Aapo laitettiin kuljetuskoppiin kasvattajan luona ja emänsä meni ristikon läpi antamaan neuvot tulevaan elämään. Nyt tätä kirjoittaessakin kostuu silmäkulma kun ajattelen hetkeä. Jännitin sitä, kuinka ihmeissään ja jännittynyt pikkuherra on kun kotona avattaisiin laatikko, mutta pari askelta ulos ja suoraan sanomalehden päälle. Hienosti. Ja olin ajatellut että boksi jätetään auki jotta Aapo pääsee sinne esimerkiksi yöksi suojaan tuttujen hajujen keskelle, mutta tämäpä suuntasikin päättäväisenä hankkimaamme petiin ja alkoi vetää hirsiä! :D Ja nukkui muuten melkein saman tien aamuun asti, taisinko kerran yön aikana kuulla pari äännähdystä.

Tuosta pedistä onkin ehtinyt syntyä jonkinlainen tukikohta. Kaikki lelut jne pitää aina kantaa pedille, ja ylpeänä niiden kanssa siellä leikkiä (riehuakin) ja nukkua kuin mikäkin mato. Pentupaketissa mukana tulleen pienen hiirilelun kanssa on innostuttu leikkimään jo kuin kissat (selällään ja kaikkia neljää tassua apuna käyttäen lelun heittelyä). ^__^

Saa nähdä mihin kaikkiin seikkailuihin me vielä yhdessä päädytään, mutta alku on ainakin kelpo alku. :)

-Pikkukarhu