Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tampere. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tampere. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. marraskuuta 2016

Halloween: Horror & Tease Show 2016

Oi oi mikä halloween!!!!! Mitä te teitte? Miten pukeuduitte??

Itsehän suunnistin vuotuiseen burleskitapahtumaan Horror & Tease Showhun. Ne on vuosi vuoden jälkeen semmoset kinkerit, että kun edellisistä on juuri ja juuri selviydytty...(eli tavallaan nyt kohta..ehkä) niin seuraavan vuoden asun suunnittelu alkaa jo! =D

Olin osallisena tapahtumassa pick up-tytön roolissa yhdessä Gloria Delicatessen kanssa ja olihan se taas niin hurjan kivaa. Me oltiin Glorian kanssa musikaalista the Rocky Horror Picture Show Magenta sekä Colombia. =)



Tänä vuonna muutaman vuoden tauon jälkeen juhlat karkeloitiin Klubilla Pakkahuoneen kyljessä ja voi pojat kun oli mahtavat pirskeet. =) Esiintyjinä oli Suomen parhaimmistoa Bettie Blackheartin ja the Holy Curvesin johdolla aina Addams Familystä tuttuun Cousin Itt:iin jonka lavalla helkkarin mahtavasti kanavoi Shanna O'Pulse. Ulkomaan ihmeinä nähtiin ihanasta Lontoosta saapunut Aurora Galore ja Ranskasta aivan ihana Soa De Muse.

Vermillion Damesit valmistautumassa iltaan.
Illan avasivat Tampereen oman ihanan tanssikoulu Razzmatazzin ZZ Crew-tanssiryhmä ja huh! Ei vain se että he olivat pukeutuneet helvatin pelottaviksi pelleiksi vaan että oli muuten aivan täydellinen illan aloitus. Noin niinkuin satalasissa heti. Asiallista. ^_^


Niin...kuten tekstissä mainitsin...CREEPY!
Ilman jännitystä ei illasta selvitty..eihän se olisi halloween muuten ehkä ollutkaan. =D Aurora riisui ensimmäisen numeronsa aikana ensimmäisessä setissä rintaliivinsä aika voimalla..tai hän heitti ne nätissä kaaressa suoraan pään yli taaksepäin kohti lavan takaseinää, kuului ääni jonka jälkeen pöllähti vain pöly, eikä liivit tulleetkaan alas lavalle.. Että hupsista. Ne lamputhan ei mistään viileimmästä päästä kuitenkaan ole niin siinä sitten kaikkien loppujen setin numeroiden aikana silmä tarkkana koitettiin katsella että mihin hittoon ne jäi kiinni. =D Ja koska roihahtaa ja missä. Setti kun päättyi niin teknikoiden kanssa koitettiin katsella että löytyisikö...eipä näkynyt. Sain kommentin että lavan kankaat on kyllä paloturvallisia...joo, mutta ne liivit ei ole! Ja Aurora oli pienimuotoisella halloween-kiertueella joten hänen piti vielä seuraavana päivänä päästä vetämään kaksi numeroa toisessa maassa! No...ei niitä settien välissä eikä aikana löydetty. =/ Esiintymiset kun oli kaikki ohi niin teknikoiden kanssa palattiin lavalle ja etsintä alkoi. Kysyin onko ne voineet lentää taustakankaan taakse niin joku neropatti siihen vastasikin että joo siellä on semmonen hylly, ne voi olla siellä päällä...ja tadaaa..sieltähän ne onneksi sitten löytyikin. Auroran hymy oli aika näkemisen arvoinen kun kultaiset ihanuudet kiikutin takaisin bäkkärille. =)

Katri Kallio Photography oli myös pystyttänyt kuvausnurkan jossa kansa sai käydä ikuistamassa oman juhlalookkinsa ja tottakai siellä piti itsekin pyörähtää...kun täytyyhän ne asetukset sun muut laittaa kohdilleen.. ;) Valmista tuotosta en vielä ole saanut mutta sneak peak olkaa hyvät! =)


Näihin karkeloihin oli ensimmäinen setti Tampere Burlesquen paitojakin saapunut myyntipöytää koristamaan, onneksi olin omani tilannut ennakkoon niin ei tarvinnut jäädä nuolemaan näppejään. =) Jos itseäsi alkoi kiinnostaa kyseinen paita..tai paidat..niin tulevista tapahtumista niitä on saatavilla. Seuraavan kerran burleskia Tampereella on nähtävillä Tampere-talon Burlesque Exposé-tapahtumassa 19.11. Siellä meikäharakka on taas pick up-tytön roolissa ihanaakin ihanamman Curvelicious JoJon kanssa! Mitähän siitäkin illasta vielä oikein tulee... =D Muuta kuin glitterherpes...taas. =D



Ihanaa myös että te ihmiset olette löytäneet burleskin ilon ja käytte paljon keikoilla. Ja nyt kun pikkujoulukausi alkaa täydellä tohinalla niin mitkäs bileet ne paremmat olisikaan!! Nähdään keikoilla!

-Pikkukarhu

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Sivistyssunnuntai: Ron Mueck

2.6.2016 Sara Hildénin taidemuseossa avautui Ron Mueckin näyttely, joka on jo mukavasti ainakin oman ystäväpiirini henkilöitä houkutellut suuntaamaan askeleensa kohti Särkänniemeä. Itse olin jo jostain aiemmin nähnyt kuvia Mueckin töistä, en vain muista ollenkaan että missä yhteydessä ja missä, mutta kun huomasin näyttelyn avautuneen Särkänniemeen, niin olihan se nyt vain pakko päästä näkemään.

Ron Mueck (s. 1958) on kansainvälisesti tunnettu kuvanveistäjä, jonka teoksia ei ole koskaan aiemmin esitelty Pohjoismaissa. Hänet tunnetaan hyperrealistisista, elävän tuntuisista veistoksistaan joissa hän kuvaa ihmisiä ja ihmisyyttä. Teokset ovat häkellyttävän toden tuntuisia ja läsnäolevia, sekä niiden vaihteleva mittakaava liioitellun suuresta pieneen ja intiimiin on hämmästyttävä.

"Youth" 2009
65 x 28 x 16cm
"Woman with Shopping" 2013
113 x 46 x 30cm

Sara Hildénin taidemuseossa on näytillä kymmenen Mueckin veistosta, taiteilijan työstä kertova kuvasarja sekä Gautier Deblonden elokuva Still Life: Ron Mueck at Work.

Odotin, ja toivoinkin, että fiilis jonka näyttely saisi minussa aikaiseksi olisi hämmästynyt...ja hieman häiriintynyt. Ja sitä se totisesti oli. Joka ikinen ihokarva ja juomu ja ryppy ja poimu.....veri ja haavat...kaikki...KAIKKI..olivat todella toden tuntuisia. Niinhän niiden pitikin olla ja sitä osasin odottaakin, mutta voi hyvää päivää!!

"Spooning Couple" 2005
14 x 65 x 35cm



Ystävä jonka kanssa näyttelyssä kävin on vielä harvemmin moisissa käynyt kuin minä, ja hänkin oli näkemästään erittäin vakuuttunut. Suuri huomio kiinnittyi juurikin jalkakarvoihin...niistä ja niiden aitouden tunteesta ei päästy yli eikä ympäri. Ei kumpikaan.

"Couple under an Umbrella" 2013
300 x 400 x 350cm
(Tämä on se veistos jonka jalkakarvoja jaksoimme ihmetellä.)

Olen vieläkin aivan pökerryksissä veistoksista ja niiden tuomasta fiiliksestä, että parempi vain ehkä laittaa Teille näitä kuvia.... =D

"Man in Blankets" 2001
43 x 59,5 x 71cm

"Mother and Child" 2001-03
24 x 36 x 89cm
(Tätä kun katsoi suoraan edestä, niin voitte kuvitella miltä näytti kun istukka ei vielä ollut tullut ulos..en viitsinyt sitä kuvaa teille tähän laittaa..käykää itse katsomassa!)

"A Girl" 2006
110 x 501 x 134,5cm

"Mask II" 2002
77 x 118 x 85cm

Menkää ihmeessä katsomaan ja ihastumaan...ja ihmettelemään...ja kenties kauhistumaan. On se hieno.

Taidemuseo on avoinna joka päivä 10-18 ja lipun hinta ilman alennuksia on 10€/kpl. Näyttely on avoinna aina sunnuntaihin 16.10.2016 saakka.

-Pikkukarhu

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Vapriikista on moneksi

Sinä aikana kun olen Tampereella asunut, en ole jalallanikaan astunut Vapriikin näyttelyihin. Aikana, jolloin tein kivitöitä oli eräs työmaa Tampellassa, joten lounas käytiin aina Vapriikissa kyllä syömässä, mutta eipä sitä koskaan päätynyt näyttelyiden puolelle. No nyt oli sen aika, kun tammikuun lopulla aukesi näyttely "Jääkauden jättiläiset", ja sehän kiinnosti.

Hinnaltaanhan Vapriikki ei ole hurja, 10€/lippu ja sillä pääset näkemään kaikki näyttelyt.

Ensimmäisenä suunta kävi siis "Jääkauden jättiläiset"-näyttelyyn, ja yllätyin kuinka oivallisesti se olikaan rakennettu. Pääsääntöisesti kaikki näytillä oleva taisi olla jäljennöksiä, lukuun ottamatta muutamia isompia luita ja kahta pientä mammuttia. Kyseisistä mammuteista ja heidän kohtaloistaan olinkin jo kuullut ennen näyttelyyn menemistä ja olin valmistautunut siihen että itku tulee kun ne näen, mutta onneksi sain pidettyä itseni kasassa.

Ensimmäinen poikasista, noin puolivuotias "Dima", löytyi Itä-Siperiasta vuonna 1977. Se oli pudonnut halkeamaan jääden sinne loukkuun. Diman ruumis oli ollut hyvässä kunnossa ikiroudan ansiosta. Painoa Dimalla oli ollut kuollessaan noin 100-115kg ja säkäkorkeutensa oli ollut noin 104cm.


Toinen esillä ollut poikanen "Ljuba" on maailman parhaiten säilynyt mammutinpoikanen. Se oli kuollessaan noin 40 000 vuotta sitten hyvässä kunnossa, mutta kohtalokseen oli koitunut tukehtuminen mutaan sen ylittäessä jokea. Ljuban ruumis on säilynyt erinomaisessa kunnossa juuri ilmatiiviin mudan ja ikiroudan vuoksi. Ja kieltämättä, pienet karvat vielä kiinni Ljuban ihossa sai omat karvani hieman nousemaan. Näin eläinrakkaana ihmisenä kävi molempia rassukoita sääliksi. Joo joo, ne elivät kymmeniä tuhansia vuosia sitten, mutta silti!!


Ja tottakai näin Karhuna oli pakko ottaa kuva siitä yhdestä karhusta joka näyttelyyn oli askarreltu. Taitaa kaveri tietää että selän takana on metsästäjiä, eli on kyllä hienosti vangittu tämä hetki juuri ennen kuin otso kääntyy ja syö nuo metsästäjät. =D Tai niin minä ainakin olisin tehnyt!


Mammuttinäyttely oli suht nopeasti kierretty, joten eihän sitä voinut olla käymättä katselemassa muitakin näyttelyitä kun kerran samaan rahaan sai. =) Näin kivialan artesaanina tuo kivimuseo on tullut katsastettua silloin kun se vielä oli pääkirjasto Metson yhteydessä, joten nyt olikin oivallinen hetki nähdä miten se oli toteutettu Vapriikin tiloissa. Ja hienosti oli. Kivilajit graniiteista korukiviin oli eritelty omiksi osikseen eikä kaikki ollut vain ympättynä pieneen tilaan vaan niitä pääsi vähän helpommin katselemaan lähempääkin. Oli aivan pakko napata kuva omasta kestosuosikista, pallograniitista. On se vaan hieno!


Juuri parahiksi oli auennut myös Pahkasika-näyttely ja siellä saikin kikatella menemään taas ihan mukavasti...osa vitseistä toki on...no, ei uppoa mulle, mutta osaa sai ihan aidosti naureskella. =D


Paljon oli näytillä myös erilaisia aparaatteja yhteydenpidon ja viestinnän saralta. Vanhoja lähettimiä ja puhelimia aina noista vintagemallisista nykyaikaisiin kännyköihin...siinä olikin kiva katsella kännyköitä "mulla on ollut toi, toi...hei toi oli mun eka kännykkä". =D




Viimeisenä, vaan ei toki vähäisimpänä, tuli kierrettyä jääkiekkomuseo. Tunnustan, olen jääkiekon ystävä ja noita pokaaleita esimerkiksi kun pääsi noinkin läheltä katsomaan niin kyllä se aika mahtavaa oli. =) Näyttelystä löytyi siis MM-pokaalit sekä vuodelta 1995 että 2011, sekä tietysti SM-pokaali. Vähän on tuossa SM-pokaalissa vain väärän joukkueen laatat olleet parina viime vuonna... =D




Hienoja maskeja ja vaikka mitä oli esillä, jopa jääkiekkokortteja sadoittain ja olikin hauska muistella että itsekin niitä ala-asteikäisenä keräilin ja tuttuja kortteja näkyikin. Myös pelipaitoja ja asuja oli aikojen alusta asti ja voi pojat kuinka ne ovatkin varmasti olleet ikäviä päällä silloin joskus aikanaan! Selänteen maajoukkuepaita oli tietysti hienosti framilla. =)




Hieno kokemus oli Vapriikki noin yleisesti. Suosittelen ehdottomasti menemään ja tutustumaan näyttelyihin! Itse ajattelin käydä vielä katsastamassa Hurriganes-näyttelyn kunhan se huhtikuussa aukeaa.. =)

-Pikkukarhu

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Glitteriä, lisää glitteriä!

Sateinen lauantai-ilta ja loppuunmyyty Tampere-Talon Sorsapuistosali. Kuuma pukuhuone täynnä iloista naurua ja kiharoita. Ja glitteriä. PALJON glitteriä. Pikkujoulukausi parhaimmillaan ja luvassa oli ilta täynnä mahtavaakin mahtavampaa burleskia ja livemusiikkia. =)


Ystäväni Olivia Rougen yhdessä Tampere-Talon kanssa tuottama iltama Burlesque Exposé osoittautui menestykseksi kun kello kuudelta ovet aukesivat ja illallisbuffetin lunastaneet vieraat saapuivat sisään. Ja täytyy sanoa, että jos itse en olisi ollut iltaa töissä, olisin todellakin hankkinut buffetlipun, sillä hui kuinka hyvältä ruoat tuoksuivat, ja näyttivät! Eritoten alkuruoka kirvoitti ruokahalua, sillä tarjolla oli katkarapucocktail sekä paahtopaistia, marinoitua punasipulia ja piparjuuri-perunasalaattia. Annoksen kruunasi vuohenjuusto-pinjansiemenmousse ja cantaloupemeloni sekä focaccia-leipä. Pääruokana tarjolla oli paahdettua häränfilettä punaviinikastikkeella, sekä pekonipapuja sekä pikkuperunoita. Pääruoan tuoksu olikin aivan huumaava. Jälkiruoaksi vieraat saivat herkutella valkosuklaamoussea ja mustaherukoita. Että niin, namskis. Jos ensi vuonna on moinen show tarjolla niin suosittelen ostamaan buffetliput ja ajoissa. =)

Tarjolla ollut herkullisen näköinen alkuruoka.

Ruokailevat vieraat nauttivat ohjelmasta jälkiruoan ohessa.

Minun tehtäväni oli illan aikana pitää huolta arvon Pussy C'Outuren kanssa merchandise-pöydästä ja katsoa että kauppa käy. Ja kävihän se! Tasselit tekivät kovasti kauppansa kun innokkaat halusivat viedä kotiin tuliaisia, naiset itselleen ja miehet vaimoilleen. =) Myös röyhelöpöksyt, t-paidat ja fanikuvat saivat uusia omistajia. Ihana oli huomata kuinka ihmiset olivat innoissaan näkemästään ja halusivat tukea artisteja.





Illan mittaan monet kehuivat kampaustani, ja siitä saankin kiittää työkaveriani Annikaa, kiitos. Hienosti pysyi ja yöllä availlessani taisin laskea 29 pinniä. Ei paha. =D Mekkoni on Vivien of Hollowayn juhlava kellomekko, jonka olen saanut J:ltä suhteemme alkuaikoina lahjana. Myös kengät keräsivät katseita ja ne ovatkin yhdet lemppareistani, jotka olen tilannut, yllättäen, Briteistä. =D



Illan juonsi monille burleskitapahtumissa käyneille tuttu herra, Lafayette Lestrange, ja voi pojat, hänellä oli hieno glitterparta! Se tosin hieman pöllysi aina kun hän puhui, joten nyt ymmärtänette, miksi pukuhuone oli aivan glitterissä. =D Toki muutkin tuota käyttivät, mutta Lafayette veti kyllä glitterin määrällä pohjat. =D Harmi kun en huomannut napata hänestä kuvaa!

Itse esitykset olivat aivan mielettömiä. Joukossa oli sekä minun että Pussyn suosikkiesityksiä, mutta ainakin itse sain kokea monta uutta ja mieleenpainuvaa hetkeä numeroita katsellessani. Ensinnäkin, jokainen burleskinumero oli ainutlaatuinen, sillä normaalin levyn sijaan jokaisen musiikin soitti Nokia Big Band. Aivan mieletön soundi, ja esiintyjistä näki kaikista, että he nauttivat livemusiikin tahtiin esiintymisestä. =) Illan aikana lavalla kävivät sheikkaamassa itse Olivia Rouge, duo Holy Curves!, Stella Polaire, Bettie Blackheart, Miss Acrolicious sekä aina New Yorkista Tampereelle asti matkannut Medianoche.

Miss Acrolicious on siitä mielenkiintoinen esiintyjä, että hän yhdistää burleskiin akrobatian. Mietimmekin myyntipöydän takana yhdessä vaiheessa, että pyörittääköhän hän tasseleitaan jossain vaiheessa pää alaspäin. Viimeisen setin esityksessään hän sitten nojasi käsiinsä nostaen jalat kohti kattoa ja tasselit alkoivat viuhua. =D

Myöskin Bettie Blackheart nostatti katsojien sykettä sytyttäessään omat tasselinsa tuleen. Samalla hetkellä lavalta sammuivat valot ja saimme kokea aikamoisen tulishown. Ei voi muuta kuin ihailla näitä artisteja ja heidän ideointikykyään, miten he kerta toisensa jälkeen jättävät jälkensä katsojiensa sydämiin.

Big Bandin kanssa illan aikana esiintyi myös Pirkanmaan oma kuningas, Aron, joka esitti Elvistä. Kiva meininki hänelläkin, ja hirmu mukava mies noin muutenkin. Huomasin hänen kulkevan Elvis-termosmukin kanssa, ja onhan se nyt vain hienoa että joku omistautuu asialleen, ja tekee sitä mistä nauttii. =)

Kuvia en ehtinyt, enkä pystynyt, myyntipöydän takaa ottamaan, joten teidän on nyt vain uskottava kuinka upeaa kaikki oli. Esitysten päätyttyä toki katsojat saivat tulla tervehtimään suosikkejaan myyntipöydän luokse, ja moni halusi esiintyjien kanssa yhteiskuviin. Omat suosikkini Medianoche ja Olivia poseerasivatkin minulle yhteiskuvan ja oli ihana nähdä kuinka he selvästi molemmat nauttivat siitä miten ilta oli onnistunut. =) Eikä suotta.


Medianoche illan pick-up tyttöjen Elisa Dayn ja Maeu Darlingin kanssa.

Pitkän päivän päätteeksi kaikilla oli hymyt herkässä ja halauksia jaettiin puolin ja toisin. Vaatteet vaihdettuanu kiiruhdinkin työkaverin luokse, missä Aapo oli ollut päivän ja illan hoidossa. Eipä minun tarvinnut kyllä huolissani olla, sillä varhaisteini-Aapolla taisi sydän sulaa ensimmäisen kerran oikein kunnolla. Rakkautta tuntui olevan ilmassa kun työkaverini Espanjasta tuotu rescue-koira Agua oli ovelle mennyt Aapoa vastaan. Paita ja peppu olivat sen jälkeen olleet ja lähes kaiken tekivät yhdessä. Minua pidettiin hyvin illan mittaan ajan tasalla koirien puuhista ja olihan se nyt kiva kiusata Pussyakin söpöilykuvilla kun ne oli niin aaws. <3





Hui, kun tuli taas paljon tekstiä, pahoittelen. =D Ei vaan voi mitään kun oli taas niin paljon kerrottavaa! Nyt hyvin levänneenä jaksaa taas keskittyä tulevaan työviikkoon, ja katsotaan mitä ensi viikonloppu tuokaan tullessaan.. ;)

Ja hyvää ensimmäistä adventtia!

-Pikkukarhu

perjantai 9. lokakuuta 2015

Iltapäivätee arjen yläpuolella.

Mikä tekee brittifanin onnelliseksi? Iltapäivätee.

En ole (vielä) päässyt nauttimaan aidosta iltapäiväteestä Englannissa..ja tarkoitan nyt herkkuja skonsseja myöten.. mutta kuten lukijani ja ystäväni kuitenkin tietävät, olen järjestänyt teekutsuja itse ja nautin omalla ajalla teetä varmaan enemmän kuin kiinteää ravintoa. =D Seuraavatkin teekutsut ovat jo suunnitteilla, mutta sitä ennen oli minun vuoroni poistua oman vedenkeittimeni äärestä ja maistella herkkuja Tampereen keskustan toisella laidalla, Suomen korkeimmalla sijaitsevassa baarissa, Torni-hotellin Moro Skybarissa.

Sain kunnian tutustua Skybarin tarjoamaan tee-/kahvibuffettiin (teehimoni alkaa olla siis yleisessä tiedossa?!) joka tarjoillaan arkisin klo 13.30-16 ja viikonloppuisin klo 12-15. =D Ja nyt ei voi muuta sanoa kuin voe pojjaat!!

En ollut siis vielä kertaakaan astunut koko Torni-hotellin tiloihin ja jo ulko-ovella sain vaikuttua. Ihan kuin olisi johonkin aarrekammioon astunut kun oli niin prameat ovet. Ja eteisessä oli hieno valaistu koristeveturi jonka tehosteeksi taustalla kuului höyryveturin ääni. Hieno! Ja onnekseni Skybariin mennessäni sain matkustettavakseni reunimmaisen hissin, jonka ikkunasta näki ulos samalla kun se kohosi kohti korkeuksia. Nyt löytyi kaupungista toinenkin hissi, Näsinneulan hissin lisäksi, missä saa nieleskellä lukittuneita korvia auki (Näsinneula on kyllä pahempi!). =D


Ovet kun aukesivat, en tiennyt mihin suuntaan sitä olisi ensimmäisenä suunnistanut. Onhan sieltä nyt herran jestas mahtavat maisemat! Onnekseni kohdalle osui vielä oikein kaunis aurinkoinen päiväkin ja olen ihan varma että näin Nokialle asti! =D Valikoin paikan korkean pöydän äärestä, jotta sain tuijotella kohti Kehräsaaren suvantoa ja upeita maisemia sydämeni kyllyydestä.



Kun pääsin tutustumaan tarjolla oleviin herkkuihin, olin otettu että makuja oli moneen lähtöön sekä suolaisella että makealla puolella, mutta silti sopivasti, ettei tullut liikaa valinnan vaikeuksia. Iso plussa myös siitä, että kaikki olivat vähintään laktoosittomia, jotkut myös gluteenittomia!

Suolapaloina tällä kertaa oli tarjolla maalaiskinkkunappeja, vuohenjuustotuulihattuja sekä kylmäsavulohta ja tilliä. Itse en henkilökohtaisesti ole mikään maailman suurin vuohenjuuston ystävä, mutta olin päättänyt että maistan kaikkea ja niin myös tein. Kyseisen juuston ystäville voin kertoa että olisitte kyllä pitäneet tuulihatuista, minäkin pidin aina siihen jälkimakuun asti. =) Ja tunnustan, hamstrasin. ;)




Makeina herkkuina oli tarjolla porkkanakakkua marjoilla, vadelmakakkua sekä valkosuklaatuulihattuja. NAM!! Voin kertoa, että näitäkin herkkuja tuli hamstrattua lautaselle kerran jos toisenkin enemmän, kun kaikissa oli maut niin kohdillaan!




Jos olisin ollut teellä yhdessä jonkun ystäväni kanssa, olisimme varmasti ottaneet tarjolla olleista teepannuista yhden täynnä kuumaa nektariinia pöytäämme. Nyt hain teetä ihan kuppi kerrallaan, pitäähän sitä julkisella paikalla koittaa käyttäytyä eikä heittäytyä ihan niin hurjaksi kuin verkkareissa kotipannun äärellä. ^__^ Ja kyllä se herkkujen kerta toisensa jälkeen hakeminen alkoi mietityttää "huomasikohan tuo nainen että haen jo neljättä kertaa?". =D

Tunnin verran istuin ja ihastelin maisemia ja makuja. Aina neljään asti olisin voinut vain istua ja herkutella (kuuluu buffetin ideaan, syö ja juo niin paljon kuin jaksat, eli ihan sama montako kertaa siellä herkkupöydän luona oikeasti käy) mutta oli vielä muutakin toimitettavaa kaupungilla, joten pakko oli alkaa valmistautua lähtöön. Siinä vielä katselin tarkemmin ympärilleni sisällä ja kiinnitin huomiota kodikkaaseen sisustukseen. Kyllä siellä varmasti mielellään viettäisi enemmänkin aikaansa, niin ainakin valoisaan nurkkapöytään kahvikuppinsa ja kirjansa kanssa linnottautunut nainen teki. Tykkään. Hienoja yksityiskohtia oli koko paikka pullollaan aina erilaisista tuoleista valaistukseen saakka.



Pakko on loppuun mainita henkilökunnan asiakaspalvelualttius. Hienosti otettiin jokainen asiakas vastaan ja pidettiin huolta kuin ravintolassa konsanaan. Pienet ongelmatkin pyrittiin selvittämään heti eikä vasta viidestoista päivä. Iso plussa siis myös positiiviselle henkilökunnalle!!

Jos liikut iltapäivästä kaupungilla, minä päivänä tahansa, älä missään nimessä unohda Tornin Moroa ja sen Afternoon Tea-tarjoilua. Kahvihampaan kolotukseenkin sieltä avun saa, teen juonti ei siis ole pakollista. =) Buffetin hinta on 14€, ja on kyllä joka euron arvoinen, sen verran on esillepanoon ja raaka-aineisiin panostettu.

Torni kruunasi kokemukseni lahjoittamalla arvottavakseni jollekin onnekkaalle ja onnekkaan ystävälle Afternoon Tea buffetkokemuksen. Jos haluaisit päästä herkuttelemaan Moro Skybariin ja ihailemaan Tampereen syksyisiä maisemia voit osallistua kommentoimalla ja kertomalla mikä on ehdoton herkkusuosikkisi. Itse en osaisi päättää mansikkajuustokakun ja suklaisen earl grey kuivakakun väliltä....hmm....pitäisiköhän leipoa... =D

Aikaa osallistua on ensi viikon keskiviikkoon, 14.10., saakka. Julkaisen voittajan nimen arvonnan suoritettuani.

Tulen varmasti palaamaan teelle Moro Skybariin vielä tulevaisuudessa, jos saisin vaikka korkeita paikkoja karttavan äitinikin joskus kupposen ääreen ihailemaan meidän Mansea. =)

Kiitos Torni, I'll be back.

Ja onnea arvontaan!!

-Pikkukarhu