Varoitus: Chihuahua vartiossa!

Pikkuherralla tuli viime viikonloppuna ruhtinaalliset 8 kuukautta ikää mittariin, ja sen kunniaksi on nyt vuorossa epäsäännöllisen säännöllinen Aapo-päivitys.

Herra on kehittynyt huimasti ja on nyt niin sanotun teini-iän korvalla ja on kuulkaa yksi lelu saanut aikamoista kyytiä aina välillä. Kyllä, nylkyttämisen jalot salat ovat alkaneet avautua. Onneksi vielä käskystä osaa rauhoittua ja lemmen kohteena on ollut vain yksi lelu, ei ollenkaan ihmiset. Ainakaan vielä. =D Ulkona nuuskutellaan narttujen hajuja suu vaahdossa ja koko kroppa tärisee...voi toisen hormonitoimintaa kun on ihan vinksin vonksin.. =D

Mustissa ja Mirrissä ollaan käyty pari kertaa kun ystäväisemme Outi leikkasi Aapon kynnet. Ja normaalisti leikkaan ne ihan itse kotona, mutta ajattelin että olisi hyvä totuttaa Aapoa myös trimmaamon tuoksuihin ja ääniin jne. Ja olihan ne kynnet nyt ihan liian pitkät!

Samalla otettiin kasvattajalle kuvat Aapon hampaista jotta näkisi miten purentavikaisena myydyn pikku poitsun purukalusto on kehittynyt. Yhtäkään hammastahan meidän ei ole tarvinnut eläinlääkärillä käydä poistattamassa, vaan ne on kaikki vaihtunut itsekseen. Outikin kehui että hyvältä näytti, ja kasvattajaltakin tuli viestiä että kuvien perusteella on huvittavaa, kuinka pentueen ainoa purentavikaisena myyty omaa tällä hetkellä pentueen parhaat hampaat! Hyvä Aapo! =D

Koitettiin samalla reissulla löytää Aapolle syksyn viimoihin sadetakkia joka hieman olisi pitänyt viimankin loitolla, mutta herra on sen kokoinen että koot ovat joko liian pieniä tai liian isoja. =/ Onneksi on edes yksi neulepaita (se brittikuosinen!) joka sopii ja sillä ollaankin nyt tarpeen tullen menty.

Yksi mahtava löytö mikä tehtiin, oli oven pieleen kyltti jossa lukee "Varoitus; chihuahua vartiossa". Eli varsinkin kaikki ystävät jotka tietävät Aapon haukkumattomuudesta ja rauhallisuudesta, ovat naureskelleet kyltin nähdessään.  Sarkasmi kunniaan.. =D

Ja toki esimerkiksi tulipalon sattuessa olisi ihan kiva että pelastushenkilökunta tietäisi taloudesta löytyvän nelijalkaisenkin asukkaan. <3

Postaukseen olen taas lisännyt mahtavia kuvia herrasta joita on tullut napsittua tässä syksyn mittaan. Ehdoton suosikkini tuo koulutehtävien tarkkaavainen vahtiminen "kyynärpää pöydällä", joka on saanut suuren suosion myös Facebookin Chihu-ryhmässä. =)

Aapo on toivonut joulupukilta lahjaksi uutta, ehkä vähän vaikeampaa, älypeliä. Katsotaan onko poika tarpeeksi kiltti ja ilmestyykö paketti kuusen alle. Ja jännittää kyllä vähän se kuusikin, mutta jouluhörhöhän ei joulua ilman kuusta vietä. =D

Mukavaa syksyn jatkoa! T.Aapo

..ja

-Pikkukarhu

Mitä Aapolle kuuluu?

Nyt on ollut tapahtumaa jos jonkinlaista ja Aapo Aapeli NAapoleon (NAapoleon-nimen Aapo sai ystävältäni Marialta kun onhan hän pieni suuri mies =D ) on saanut kokea vaikka ja mitä!

Käytiin pitkästä aikaa vähän pentukerhoilemassa, ja veljensä Pesosen kanssa pojat laittoivatkin aika shown pystyyn. Nuoremmat ja pienemmät koirat oleilivat mieluummin aitauksen reuna-alueilla kun nämä kaksi sankaria sekoilivat keskellä. =) Läähätyken määrästä päätellen kaikkensa antoivat ja ystäväni Minnan syli oli hyvä paikka nukahtaa kotimatkalla bussissa. =)

Samalla reissulla punnittiin veljekset ja molemmat pyöräyttivät vaakaan lukemat 1,8kg!! On se aika pötkäle jo! =D Ja voi että!!!! Löysin samalla Muppetista (liike Pirkkalassa jossa kerhoa järjestetään) Aapolle syksyn kylmiin iltoihin neulepaidan!! BRITTINEULEPAIDAN!! Tarkoituksena oli että ystäväni joka on tehnyt minulle ne mahtavat brittisukat olisi kutonut Aapolle paidan mutta nyt ei tarvitsekaan kun niin komea luomus löytyi kaupasta. =) Herra vaan ei alkuun ollut kovin vakuuttunut nutusta kun se päälle vedettiin ja ilme kertoi enemmän kuin tuhat sanaa "ota. tämä. pois.". =D Seuraavana aamuna kun koitettiin uudemman kerran oli tulokset jo vähän paremmat..jopa muutama askel uskallettiin paita päällä ottaa. Eli kyllä se siihen tottuu. Tai pakkohan se on, muuten tulee vilu.

Toinen hankinta oli herralle aktivointilelu, muistipeli, jonka ajattelin viihdyttävän poikaa edes hetken kun lähden esimerkiksi töihin tai muualle... pohja on kovaa puuta johon on koverrettu koloja jotka on puolestaan peitetty muovisilla luilla. Aapon pitää saada nostettua luut pois jotta löytää alta herkun. Noin 10 minuuttia siihen menikin että homman idea oli selvillä. Alkuun tosin muoviluut kannettiin yksitellen petiin ja ihmeteltiin että eikö se ollutkaan tämä mikä tuoksui niin hyvältä, ja kun palattiin takaisin puualustalle niin tadaa! sieltä ne herkut löytyikin. =) Ja nyt kun muutaman kerran jälkeen pelin lattialle laskee ei siinä kauaa mene kun kaikki herkut on löydettynä. Jotain vaativampaa siis seuraavalla kerralla. =D Jossain kohtaa tämä muistipeli saattaa lähteä kiertoon esimerkiksi ystäväni Minnan chihulle, Ramonalle...katsotaan. =)

Mustissa ja Mirrissäkin pyörähdin pikaisesti hakemassa Aapolle lisää napsuja, ettei lopu ruoka kesken, ja samalla tietysti piti ostaa vähän herkkuja. Nyt on testattu esimerkiksi kuivatut poron korvat ja nyt tuolla pedissä herra natustaa härkää. Oikeat koiranpäivät!

Autoilemaankin me päästiin pitkästä aikaa kun Marja lähti meidän kanssa käymään Äetsässä vanhempieni luona katsastamassa marjapuskat ja raparperikasvuston. Voi sitä ilon määrää kun laskin Aapon autosta vapaana ulos (tontin ympäri menee aita heidän oman koiransa vuoksi joten uskalsin) ja tämä ymmärsi ettei nyt ollakaan hihnan päässä....Rallia vedettiin ja paljon. Se on niin söpö kun se juoksee normaalisti mutta yhtäkkiä pitää suorittaa gasellimainen loikka ja sitten taas jatkaa normaalia juoksua. =D

Paljon on tapahtumaa siis mahtunut pienen koiran elämään. 18. päivä pentue täyttääkin jo puoli vuotta ja tuntuu että se noin neljä kuukautta kun Aapo on elämäämme ihastuttanut olisi ihan hurahtanut ohi mahdottoman nopeasti.....ja onkin. Päivääkään en vaihtaisi pois. On se niin rakas pikku mamman muru. <3

-Pikkukarhu

Pentukerhon vauhtihirmu.

Maanantaina oli jännä ilta kun minä ja ystäväni Maiju otettiin Aapo kainaloon ja lähdettiin kaupunkiliikenteellä seikkailemaan Pirkkalaan kohti Veskassa sijaitsevaa eläintarvikeliike Muppetia. Muppet on aika mahtavan iso liike josta löytyy vaikka ja mitä, ja he järjestävätkin viikottain pentukerhoja alle 6 kuukauden ikäisille pennuille. Aapo kun on painoltaan niin pieni niin me sovelluimme "mini-Muppe"-ryhmään joka on tarkoitettu alle 3 kiloisille pennuille. Jos Sulla on pentu, joka kaipaa toisiin koiriin sosiaalistamista ja hyvät leikit niin tutustu Muppetin nettisivuihin ja seuraa pentutreffien ilmottautumisohjeita!

Ryhmään otetaan kerralla kahdeksan pentua ja maanantaina aitaus olikin täynnä. Pari arempaa yksilöä seurasi muita alkuun aitauksen reunuksella, mutta Aapon kun laskin irti niin..no..lähti! :D Herra ei paljoa arkaillut. Kaikki käytiin haistelemassa, ne aratkin tyypit, ja sitten juostiin ympäri kehää kuin viimeistä päivää. Ihan jopa läähätystä oli pienillä hengähdystauoilla havaittavissa. ^__^

Samoille treffeille oli saapunut myös Aapon velipoika Pesonen. Kyllä pojat toisiaan haistelivat ja taisivat vähän temmeltääkin. :) Kati (Aapon kasvattaja) oli paikalla heidän uusimman perheenjäsenensä kanssa (pieni suloinen tyttövauva) ja sainkin nähdä kuinka varmoin ottein koiran kynnet kuuluu leikata. Jos se alkaisi sujua nyt täällä kotonakin vähän paremmin.

Ostin myös Aapolle ensimmäisen shampoon: I <3 Pet Head. Kyseinen merkki on hämännyt monia antaen ymmärtää että tuotteilla olisi jotain tekemistä TIGIn kanssa, mutta asia ei ole niin. Purkit ja purnukat vain on tehty hyvin vastaavannäköisiksi TIGIn Bed Head-tuoteperheen kanssa. Tuoksuineen päivineen. :) Näiden eläimille tarkoitettujen tuotteiden valmistaja on The Company of Animals Ltd joka on, tadaa, brittiläinen firma. Katsotaan mitä pikkumies tuumaa appelsiinin tuoksuisesta pentushampoosta, ja mikä onkaan sitten seuraavan shampoon tuoksu, se jääköön nähtäväksi.

Päivä oli kaunis ja sopivan lämmin. Maijun kanssa oltiin sovittu että treffit kun loppuu niin käydään kesän ekoilla kioskijäätelöillä Veskan ulkopuolella olevalla jäätelökioskilla. Luukulla myyjätyttö kyseli saako Aapokin lipaisut jäätelöstäni mutta sanoin että ei kun omani ei ole laktoositonta. Tähän neiti tuumasi että no mitäs jos antaisi pikkulusikkaan vähän kioskin laktoositonta, niin maistuisiko. Veikkasin että maistuu, ja kun neiti niin oli mukava ja tarjosi poitsulle tämän elämän ensimmäisen jäätelönautinnon niin otimme tarjouksen vastaan. Ja, no, kuvasta näette reaktion. :D Kyllä se koko lusikka tyhjeni ja sen jälkeen olisi mun tuutistakin kelvannut maistiainen!

Kyllä se kesä sieltä tulee! Taidetaan jossain kohtaa lähteä kyläilemään maallekin, siellä on herralla paljon nurmilääniä juostavana...kun kerran näyttää tuo kirmailu olevan noin kivaa. :D

-Pikkukarhu