Koirien täyteinen sunnuntai.

Nyt kun Aapolla on rokotukset kunnossa, saadaan me kunnolla alkaa tavata muita koiria. Ajattelimme aloittaa kertaheitolla oikein kunnolla ja lähteä kyläilemään ystävämme Outin luokse Nokialle. Outi työskentelee Dogroomissa Kalevan Mustissa ja Mirrissä sekä on villakoirakasvattaja, ja kotonaan hänellä vipeltää kahdeksan omaa villakoiraa. :D

Sade hakkasi Aapon kuljetusboksin seinämiä kun reissasimme ensin Kalevaan josta lähdettiin Outin kyydissä käymään Messukylässä siruttamassa viisi villakoiran pentua. Ovella meitä oli vastassa koira-armeija eikä sieltä lattialta meinannut päästä nousemaan laisinkaan kun kaikki isot ja pienet halusivat päästä syliin. :) Koskaan aiemmin en ole sirutusta todistanut, mutta onneksi näytti olevan operaatio joka oli ohi nopeasti ja aiheutti vain hetkellisen kivun kun neula lävisti pennun ihon. Outi on siruttanut myös Aapon ja osasi kertoa että sirusta joka meidän pikkuherralla on pystyy lukemaan myös esimerkiksi pojan ruumiinlämmön.. Kyllä nykyteknologia on sitten ihmeellistä! Nyt melkein pitää keksiä joku jolta saa sirulukijan tarvittaessa lainaan ettei tarvi uhrata omaa kuumemittaria (koiriltahan lämpö mitataan peräaukosta)...

7-viikkoiset villakoiran pennut yhdessä kasassa.

Nokialle päästyämme sade taukosi hetkeksi ja päästimme autossa mukana olleet Outin neljä villakoiraa sekä Aapon takapihalle juoksentelemaan. Aapo sai tutustua tiluksiin ensin yksistään ja hienosti tekikin pisut nurmikolle (sori, oon esimerkiksi facebookista koittanut pitää nää "meidän poika pissasi tänään ulos"-henkiset päivitykset poissa mutta täällä voin nyt TÄMÄN KERRAN paljastaa kuinka ylpeä olin). :D

Ensin tosiaan neljä vanhempaa villakoiraa pääsivät Aapon kanssa ulos ja herranjestas kun Outi päästi sisältä loppuköörin ulos oli meno aika mahtava. Hänellä oli hoidossa myös siskonsa kaksi villakoiraa, joten koiria olikin yhtäkkiä Aapo mukaan lukien yksitoista nurmikolla ja terassilla. Aapo oli oikein reipas eikä ollut missään vaiheessa suuresti peloissaan vaikka muut koirat olivatkin häntä isompia. Häntä pysyi pystyssä ja heiluikin kovin, korvien asennosta pystyi välillä päättelemään millä mielellä herra oli.

Sisällä porukka jaksoi leikkiä paljonkin ja yksitellen villakoirat alkoivat väsähtää. Arvatkaapa kuka oli "the last man standing".. ^__^

Hienosti meni tämä päivä ja mamma on ylpeä pikku Aaposta. Vierailun päätteeksi Outi keksi että otetaan porukasta kaverikuva, ja taas sain olla ylpeä että Aapo pysyi hienosti paikallaan vaikka katsekontakti kameraan on vielä hakusessa. :D Mutta aika vakuuttava porukka vai mitä?!

Kuva: Outi Helin

Nyt Aapo vetää sikeitä vaatekasassa ja näkee erittäin liikkuvia unia kun potkii minua mennessään..juoksee varmaan mielessään vieläkin Outin asuntoa ympäri kymmenen villakoiraa perässään.. :D Päivän tavoite siis saavutettu (väsytys), katsotaan mitä hurjaa ensi viikko tuo tullessaan!

-Pikkukarhu