Aapo tuli taloon.

Lapsuudenkodissani on aina ollut koira. Olen oppinut rakastamaan nelijalkaisia otuksia ensimmäisestä rapsutuksesta lähtien ja vaikka yksi niistä vetikin kerran pientä Elinaa mahallaan hiekkatiellä, on niillä aina ollut suuri paikka sydämessäni. Muutettuani pois kotoa huomasin aika pian, että kaipaan tassujen ääntä ja kosteaa kirsua. Kuitenkaan ei ollut tilannetta, että olisi ollut otollinen hetki hankkia omaa koiraa, mutta aloin tutustua nk "citykoirien" koulutukseen ja otin mielelläni ystävien koiria hoitoon. Tuolloin alkoi herätä kiinnostus chihuahua-koiria kohtaan ja tutkin rotua ja sen kasvatusta jne. Seitsemisen vuotta kului... Olisiko nyt aika hankkia se oma koira? Monen monet kerrat on herran kanssa asiasta keskusteltu ja yhdessä jälleen kaverin chihua hoidettu. Kyllä. Nyt. ^__^

Helmikuun 18. päivä Valkeakoskelaisessa Valar Dove's kennelissä oli jännät hetket, kun chihuahuanarttu Heta pinnisti ja ponnisti ja synnytti maailmaan viisi pienen pientä poikaa (yhden pitkäkarvaisen ja neljä lyhytkarvaista). Yksi näistä ihanista sydämensärkijöistä muutti meille torstaina 23. päivä ja tottelee (toivottavasti ainakin pian) nimeä Aapo.

Kuva: Kati Metsäsalo

Syntyessään hän painoi vaivaiset noin 100g ja kun kävimme häntä tervehtimässä 7 viikon ikäisenä oli painoa reilut 700g. Ja kuinka pieniä pennut olikaan! Tai siis ainahan sitä on tiennyt että chihun pennut on pieniä, mutta kun se lauma juoksi ovella vastaan oli näky mitä hellyttävin kun niin moni pieni tassupari koitti tervehtiä. ^__^ Hakupäivänä Aapo oli jo lähempänä kiloa ja olikin parissa viikossa kasvanut muka ihan mahdottoman paljon (ainakin omissa silmissäni)!

Torstai-iltana kun haimme Aapon kotiin sain herkkänä tyttönä nieleskellä kyyneleitä kun Aapo laitettiin kuljetuskoppiin kasvattajan luona ja emänsä meni ristikon läpi antamaan neuvot tulevaan elämään. Nyt tätä kirjoittaessakin kostuu silmäkulma kun ajattelen hetkeä. Jännitin sitä, kuinka ihmeissään ja jännittynyt pikkuherra on kun kotona avattaisiin laatikko, mutta pari askelta ulos ja suoraan sanomalehden päälle. Hienosti. Ja olin ajatellut että boksi jätetään auki jotta Aapo pääsee sinne esimerkiksi yöksi suojaan tuttujen hajujen keskelle, mutta tämäpä suuntasikin päättäväisenä hankkimaamme petiin ja alkoi vetää hirsiä! :D Ja nukkui muuten melkein saman tien aamuun asti, taisinko kerran yön aikana kuulla pari äännähdystä.

Tuosta pedistä onkin ehtinyt syntyä jonkinlainen tukikohta. Kaikki lelut jne pitää aina kantaa pedille, ja ylpeänä niiden kanssa siellä leikkiä (riehuakin) ja nukkua kuin mikäkin mato. Pentupaketissa mukana tulleen pienen hiirilelun kanssa on innostuttu leikkimään jo kuin kissat (selällään ja kaikkia neljää tassua apuna käyttäen lelun heittelyä). ^__^

Saa nähdä mihin kaikkiin seikkailuihin me vielä yhdessä päädytään, mutta alku on ainakin kelpo alku. :)

-Pikkukarhu