Tähän kahteen viikkoon on mahtunut jo monen monet naurut ja muutamat kauhistuneet ilmeetkin. Yleensä kun ulkona ollaan käyty, saa pikkuherra sekokohtauksen sisään päästyään ja koko asuntoa juostaan ympäri ja meitä vain naurattaa. Näihin leikkihetkiin liittyy yleensä myös lopullinen syöksyminen sohvan alle, jonne jostain uskomattomasta syystä hän saa itsensä mahtumaan. Vielä. Äsken juuri yrittäessään ei enää mahtunutkaan niin kovin helposti. Eli hän kasvaa!
Kasvua olen muka huomannut itsekin poikaa tarkkaillessani. Jalat ovat saaneet mittaa ja ruumiinrakenne on alkanut muuttua "vauvapyöreydestä" vähän raamikkaammaksi..kahdessa viikossa! 0_o Tällä hetkellä kerta-annos ruokaa on 1 1/2 KAHVIMITALLISTA turvotettuja nappuloita ja vaikka ymmärrän että hän siitä täyttyy silti välillä mietin miten se voi muka riittää! :D Ja täytyy myöntää että perinteinen "koiramainen" piirre on tullut esiin...me menemme jompikumpi keittiöön, perään. Kun teen ruokaa, istutaan jalkojen välissä ja vahditaan. Kun syömme, pitää tarkistaa ettei mitään vain putoa. Mitään ei tietenkään anneta, ja sillä linjalla pysytään!
Samalla kun on tullut kasvua, on luonnettakin tullut paremmin esiin. Aapo nauttii, edelleen, sylissä olosta ja rapsutuksista. Juhalla onkin tapana aamuvuoroviikoillaan töihin lähtiessään nostaa Aapo viereeni sänkyyn turvalliselle puolelle (minun ja seinän väliin jottei pääse putoamaan) ja siihen posken viereen mahdollisimman lähelle poitsu vetää kerälle, kunhan ensin on lipaissut useaan otteeseen kasvojani. <3 Muuten hän nukkuu hienosti omassa pedissään.
Iltaisin kun Juha hulluttaa Aapoa on se hurjempikin puoli tullut esiin. Leikkisä murina saattaa yltyä kunnon sfääreihin ja kun hermo menee, tulee poika yleensä "äidin helmoihin turvaan" kuten Juha sanoo. :D Aapo ei myöskään ole Juhan kaveri silloin kun Juha imuroi. Hän ei suoranaisesti pelkää, mutta liukenee alta aikayksikön sohvan alle ja tuijottelee sieltä. Toinen tapa on ollut se, että Juha nostaa Aapon sängylle imuroinnin ajaksi ja poika tekee itselleen turvapaikan peiton alle. Mutta kyllä huomaa että pojilla on poikien jutut. Ja on se kiva itse saada välillä töihin kuvaviestejä joista näkee kuinka he toisistaan tykkäävät, Aapo yleensä Juhan sylissä. Outoahan se olisikin toisin päin! :D
Olemme tavanneet paljon uusia ihmisiä ja nähneet outoja paikkoja. Rastassakin Aapo on jo pariin otteeseen ollut mukanani, joten föönit ja vaihtuvat ihmiset alkavat myöskin olla tuttu juttu. Tai ainakaan siltä ei ole vaikuttanut että mitenkään pelottaisi jne kun hän on yleensä vetänyt pääsääntöisesti sikeitä, joko pyyhepinossa tai milloin kenenkin asiakkaan sylissä. Eli asiakaskuntakin on ottanut Aapon osaksi Rastaa. :)
Pari koiraakin on tullut jo tutuksi ja alkujännityksen jälkeen on leikkikin maistunut. Ensimmäinen tuttavuus oli tuttavan chihu Ninni ja viimeisin naapurirapun Aapoa isompi ja oudompi kiltti koira Aada. Rokotuksista kun saadaan ensi viikolla ensimmäinen setti hoidettua uskaltaakin jo vähän enemmän lähteä tutustumaan myös eläimiin. Myös työkaverin koiramainen kissa on vaatinut audienssia. ^__^
-Pikkukarhu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti