Pentukerhon vauhtihirmu.

Maanantaina oli jännä ilta kun minä ja ystäväni Maiju otettiin Aapo kainaloon ja lähdettiin kaupunkiliikenteellä seikkailemaan Pirkkalaan kohti Veskassa sijaitsevaa eläintarvikeliike Muppetia. Muppet on aika mahtavan iso liike josta löytyy vaikka ja mitä, ja he järjestävätkin viikottain pentukerhoja alle 6 kuukauden ikäisille pennuille. Aapo kun on painoltaan niin pieni niin me sovelluimme "mini-Muppe"-ryhmään joka on tarkoitettu alle 3 kiloisille pennuille. Jos Sulla on pentu, joka kaipaa toisiin koiriin sosiaalistamista ja hyvät leikit niin tutustu Muppetin nettisivuihin ja seuraa pentutreffien ilmottautumisohjeita!

Ryhmään otetaan kerralla kahdeksan pentua ja maanantaina aitaus olikin täynnä. Pari arempaa yksilöä seurasi muita alkuun aitauksen reunuksella, mutta Aapon kun laskin irti niin..no..lähti! :D Herra ei paljoa arkaillut. Kaikki käytiin haistelemassa, ne aratkin tyypit, ja sitten juostiin ympäri kehää kuin viimeistä päivää. Ihan jopa läähätystä oli pienillä hengähdystauoilla havaittavissa. ^__^

Samoille treffeille oli saapunut myös Aapon velipoika Pesonen. Kyllä pojat toisiaan haistelivat ja taisivat vähän temmeltääkin. :) Kati (Aapon kasvattaja) oli paikalla heidän uusimman perheenjäsenensä kanssa (pieni suloinen tyttövauva) ja sainkin nähdä kuinka varmoin ottein koiran kynnet kuuluu leikata. Jos se alkaisi sujua nyt täällä kotonakin vähän paremmin.

Ostin myös Aapolle ensimmäisen shampoon: I <3 Pet Head. Kyseinen merkki on hämännyt monia antaen ymmärtää että tuotteilla olisi jotain tekemistä TIGIn kanssa, mutta asia ei ole niin. Purkit ja purnukat vain on tehty hyvin vastaavannäköisiksi TIGIn Bed Head-tuoteperheen kanssa. Tuoksuineen päivineen. :) Näiden eläimille tarkoitettujen tuotteiden valmistaja on The Company of Animals Ltd joka on, tadaa, brittiläinen firma. Katsotaan mitä pikkumies tuumaa appelsiinin tuoksuisesta pentushampoosta, ja mikä onkaan sitten seuraavan shampoon tuoksu, se jääköön nähtäväksi.

Päivä oli kaunis ja sopivan lämmin. Maijun kanssa oltiin sovittu että treffit kun loppuu niin käydään kesän ekoilla kioskijäätelöillä Veskan ulkopuolella olevalla jäätelökioskilla. Luukulla myyjätyttö kyseli saako Aapokin lipaisut jäätelöstäni mutta sanoin että ei kun omani ei ole laktoositonta. Tähän neiti tuumasi että no mitäs jos antaisi pikkulusikkaan vähän kioskin laktoositonta, niin maistuisiko. Veikkasin että maistuu, ja kun neiti niin oli mukava ja tarjosi poitsulle tämän elämän ensimmäisen jäätelönautinnon niin otimme tarjouksen vastaan. Ja, no, kuvasta näette reaktion. :D Kyllä se koko lusikka tyhjeni ja sen jälkeen olisi mun tuutistakin kelvannut maistiainen!

Kyllä se kesä sieltä tulee! Taidetaan jossain kohtaa lähteä kyläilemään maallekin, siellä on herralla paljon nurmilääniä juostavana...kun kerran näyttää tuo kirmailu olevan noin kivaa. :D

-Pikkukarhu

Euroviisuhuumaa

Olen pienestä pitäen fanittanut Euroviisuja, oli Suomi finaalissa tahi ei. Pikkutyttönä jo muistan

kuinka AINA piti olla TVn ääressä herkkujen kanssa vaikka tiesi jo etukäteen ettei silmät pysy auki tulosten julkistamiseen asti. :D

Tänä vuonna ei Pertti Kurikan Nimipäivät ja heidän punkvetonsa riittänyt finaalipaikkaan asti, mutta pakkohan se on istua tänäkin vuonna sohvalle ja herkutella. Tämän vuoden kisaherkku on äidin respetillä valmistettu marjapiirakka vaniljavaahdolla höystettynä, unohtamatta teetonkkaa! Omiin biisisuosikkeihin lukeutuvat esimerkiksi Ruotsi, Australia ja Venäjä.

Nyt kun Euroviisut on taas niin tapetilla, palaa itselleni mieleen (vuosittain) muistot vuodelta 2010, jolloin tämä Euroviisufani koki elämänsä yllätyksen ja elämänsä kaksi parhaimpiin lukeutuvaa viikonloppua! Tai se taisi olla itseasiassa loppuvuotta 2009 kun opiskelin viimeistä vuotta parturi-kampaajaksi ja olin päässyt osaksi Suomen TIGI Inspirational Youth-opiskelijaryhmää (8 opiskelijaa koko Suomesta) jossa TIGIn kouluttajien avulla saimme oppia paljon uutta ja pääsinpä heidän kanssaan tekemään pienen koulutuskiertueenkin. Tuolla kiertueella autossa istuessa ja hotellihuoneen jakaessa tutustuin erääseen mielestäni Suomen parhaista meikkaajista, Piia Hiltuseen. Jalat maassa tyyppi ja nainen jolle oli niin helppo puhua, kaikesta. Kiertueen jälkeen oli vähän tyhjä olo, että mitäs nyt, mutta kauaa ei tarvinnut odotella kun Piia laittoikin mulle viestiä että kiinnostaisiko mua lähteä hänelle assariksi meikkaamaan yhtä bändiä. Kysyin mihin. Euroviisuihin!! En miettinyt hetkeäkään ja vapisevin sormin kirjoitin vastauksen; TODELLAKIN. :D

Mennessämme YLEn studioille Tohloppiin ei mulla ollut hajuakaan millainen oli bändin biisi, tai kuka kumma oli ylipäätään porukka nimeltä Sister Twister. Paljastui, että yhtye oli noin 16-vuotiaita nuoria naisia joiden rumpali oli vielä liian nuori osallistumaan viisujen sääntöjen puitteissa, joten mukaan oli napattu nykyään monelle TVstä tuttu Siiri aka Cicca Uudesta Päivästä. Yhtyeen laulaja Elin oli pitkä blondi joka häikäisi lauluäänellään, eikä ollutkaan mikään turha tyyppi! Ruotsin Idolsissa hän sijoittui olisiko muistaakseni viidenneksi ja Euroviisubiisi "Love at the first sight" oli lähes tulkoon joka kantilta hänen käsialaansa. Nostan hattua!

Kuva: Iltalehti

Siiri ja Elin

Päivä kului nopeasti ja kenraalivetoa pääsin seuraamaan lavan edestä Piian katsellessa takahuoneesta TVn kautta. Kun viisutunnari lähti soimaan voin kertoa että tämän neidin ihokarvat nousivat pystyyn ja tippa nousi linssiin. Muistan vieläkin kuinka mielessä pyöri "..sä oot oikeesti täällä!!!" Tytöt vetivät oman osuutensa aivan nappiin ja pääsivätkin karsinnoista jatkoon finaaliin. Silloin se iski; Suomen viisufinaali, isommat puitteet, ALEXANDER RYBAK (Norja oli hallitseva viisuvoittaja ja seuraavat kisat käytiin Oslossa).

Pari viikkoa myöhemmin lavaa rakennettiinkin Tohlopin studion sijasta Pirkkahalliin, ja siellä se Alexanderkin viulunsa kanssa kulki käytävillä. :) Jännitys oli selkeästi kaikilla pinnassa ja päivä kului taas hurjan nopeasti. Kolme eniten ääniä saanutta esitystä pääsivät superfinaaliin, joista Suomen kansa äänesti uudelleen omaa suosikkiaan. Sister Twister jäi ikävästi juuri neljännelle sijalle, joten Oslon reissu jäi meiltä väliin. Mutta ajatus joka kesken päivän alkoi hiipiä takaraivoon.."..mitä jos me oikeasti lähdetään Osloon?!" Kuunkuiskaajat voittivat Suomen karsinnan mutteivät menestyneet Oslossa.

Ja kyllähän sitä kunnon karkeloilla jatkot kuuluu olla! Silloinen Love Hotel oli jatkopaikkana ja esimerkiksi juuri Alexander päästeli tanssilattialla aika vauhdilla. :) Vihdoin tuolloin oli sopivasti aikaa napsasta yhteiskuvakin. ^__^

Vielä tänäkin päivänä kiitän Piia suunnattomasti mahdollisuudesta päästä osallisesksi jotain mitä olen lapsesta asti ihaillut. Kiitos Sister Twisterin tytöille jotka ovat mahdottoman mukavia tyttöjä ja menestyvät musiikin saralla edelleen mainiosti! En unohda tuota vuotta enkä noita päiviä varmasti ikinä!

Mutta nyt hellan ääreen leipomaan se piirakka ja jännittämään illan showta! Jos Suomi ensi vuonna pääsee finaaliin, lupaan järjestää kisastudion oikein komeilla herkuilla!!

Äidin marjapiirakka 

2 munaa
1,5dl sokeria
2dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
100g margariinia
3-4dl marjoja

Sekoita munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita vaahdon joukkoon vuorotellen sulatetun margariinin kanssa. Laita taikina voideltuun piirakkavuokaan ja lisää pinnalle marjat. Paista 200 asteessa noin 30min.

Kylkeen hankin Flora Vanillaa jonka vain vaahdotan. Kelpaa tälle illalle. :)

-Pikkukarhu

Reeniä, reeniä!!

Aloin noin vuosi sitten käydä ystäväni Maijun opastuksella kuntosalilla. En ollut pariin vuoteen tehnyt taas mitään kun oikeasta nilkastani venähti nivelsiteet ja sen myötä roller derbyn harrastaminen jäi. Sain Maijulta vähän saliohjelmaa ja opin käsittelemään itseäni ja ajatuksiani reenaamisen suhteen muutenkin. Mulla oli paha tapa esimerkiksi derbyssä liiankin helposti luovuttaa, kun alkoi tuntua "vähän liikaa", mutta kun salilla ensimmäistä kertaa jalkaprässissä Maiju huusi vieressä että "vielä viis!" niin oivalsin että sitä mä just tarvitsin; jonkun huutamaan korvan juureen kunnes ymmärtäisin että kipu on hyvästä ^__^ Ensimmäinen salikerta yksin oli pelottava.."luovutanko vai oonko oppinut?". Mielessäni takapiru alkoi kuitenkin juuri oikealla hetkellä kuiskuttaa.."tee vielä kolme..eikun viis". Hyvä minä!!

Sitten Maiju lähti toiselle puolelle maailmaa pitkäksi viideksi ja puoleksi kuukaudeksi (ja nyt en tosiaan syytä Maijua siitä että mun reenaaminen lopahti!! Mutta se vaikutti..) Tuli avoimen yliopiston opintoja ja paljon töitä.. Takaraivossa oli koko ajan ajatus kuinka olisi kiva mennä taas salille..mutten kuitenkaan mennyt.. Tyhmä minä.

Mutta nyt. Roller derby jatkuu, yhdet reenitkin on jo takana ja yllättävän hyvin se sirklaaminen ja jarruttelukin sujui. ^__^  Huomasin kantavani uuden pään sisäisen maailmanikin mukaan radalle ja vaikka nilkkaa alkoikin hieman jomottaa, en luovuttanut. Nilkkatuki toki varmasti auttoi ja nyt kun vielä saa lisää samanlaista, normaalista poikkeavaa, rasitusta, alkaa nilkkakin varmasti taas vahvistua ja tottua. Nyt vain pitää ajoittaa työt niin että pääsee reenaamaankin. :)

Salilla käyntiä en halua myöskään lopettaa, ei sitä tietenkään Englannista ostettuja hienoja salikenkiäkään kannata kaappiin vain piilottaa. :D Ja salilla käynti auttaa tietysti myös derbyssä tarvittaviin voimaan ja kestävyyteen. Cardiopuolen olenkin ajatellut hoitaa pienen voimanpesä Aapon kanssa varsinkin sitten kun poika tuosta vielä kasvaa!

Että eiköhän se urheilu taas tule hyväksi, ja isoksi osaksi elämää. Ja kun tiedän taas alkavani liikkua enemmän (tai ainakin se on tavoite!) hankin itselleni 2XU kompressiotrikoot. Parit derbytreenit vähintään viikkoon, vähän salia ja ulkona lenkkeilyä niin palautuminen olisi ehdottoman tärkeää. Katsotaan onko pöksyistä oikeasti moista hyötyä kuin mitä valmistaja väittää, varsinkin kun mulla on taipumusta suonenvetoihin ja hirmu jumeihin reenien jälkeen. Ja kyllä, syön magnesiumia jne..silti.

Tästä se urheiluelämä taas alkaa. Toivottavasti paikat pysyy kasassa! ^__^

-Pikkukarhu

Millainen on brittifanin koti?

Monet ihmiset ovat kyselleet että miltä meillä kotona näyttää mainittuani brittifaniuden näkyvän sisustuksessa. Noh, minäpä otin teille muutamat kuvat, koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. :) Eteisen London-kuramaton jätin kuvaamatta kun se on Aapon sanomalehtien valtakunta tällä hetkellä. ^__^

Keittiön maton löysimme Hong Kong-tavaratalosta ja se olikin vahingossa aivan täydellisen kokoinen suunniteltuun kohtaan.

Lippusohvatyynyt ovat muistaakseni Jyskistä (vai olisiko ollut jopa Bauhausista) ja bussisohvatyynyt ovat uusin hankinta Lidlistä. Kyllä, Lidlistä! :D Union Jack fleeceviltti on Lontoon tuliainen Primarkista ja maksoi ruhtinaalliset £4! :D

Tv-pöydän alla on rivi laatikoita täynnä elokuvia ja ne on hankittu Kodin Ykkösestä. Harvoin noista laatikoista kyllä elokuvia kaivellaan kun päällä on herran vahvistin ja pleikkari. :D

Kirjoja alkoi olla ruhtinaallisesti ja edellinen kirjahyllyni oli täynnä jo liikaakin. Herra täytti pitkäaikaisen toiveeni ja nouti IKEAsta kaksi korkeakiilto punaista hyllyä ja nyt mahtuu kaikki kirjat (ja enemmänkin) sekä hyllyn päälle vaikka ja mitä. Alahyllylle on päätynyt dvd-laatikoiden pikkuveikka joka kantaa sisällään nykyään Aapon leluja (niitä joita ei itseasiassa leikkiin huolita, ainakaan vielä).

Ruokapöydältäkin löytyy tietysti viite Englantiin ja tabletit ovatkin yhdet suosikeistani. Ne on itseasiassa herran bongaamat Bauhausista (herra bongaa nykyään britti- ja leopardikuosit paremmin kuin minä!) :D Kuva on otettu viime itsenäisyyspäivänä, jolloin vietimme omaa "brittijoulua".

Siinä otteita brittifanin kodista. Minä jatkan nyt pänttäämistä kääntämisen perusteista herran laivatuliaistoffeen ja teen kanssa. Nam.

-Pikkukarhu

Uutta ja ihmeellistä

Nyt onkin vierähtänyt tovi viimeisimmästä kirjoituksesta, mutta ehkä annatte anteeksi kun talossa on ollut niin paljon uuteen tottumista. Niin meillä ihmisillä kuin Aapo-koirallakin. :)

Tähän kahteen viikkoon on mahtunut jo monen monet naurut ja muutamat kauhistuneet ilmeetkin. Yleensä kun ulkona ollaan käyty, saa pikkuherra sekokohtauksen sisään päästyään ja koko asuntoa juostaan ympäri ja meitä vain naurattaa. Näihin leikkihetkiin liittyy yleensä myös lopullinen syöksyminen sohvan alle, jonne jostain uskomattomasta syystä hän saa itsensä mahtumaan. Vielä. Äsken juuri yrittäessään ei enää mahtunutkaan niin kovin helposti. Eli hän kasvaa!

Kasvua olen muka huomannut itsekin poikaa tarkkaillessani. Jalat ovat saaneet mittaa ja ruumiinrakenne on alkanut muuttua "vauvapyöreydestä" vähän raamikkaammaksi..kahdessa viikossa! 0_o  Tällä hetkellä kerta-annos ruokaa on 1 1/2 KAHVIMITALLISTA turvotettuja nappuloita ja vaikka ymmärrän että hän siitä täyttyy silti välillä mietin miten se voi muka riittää! :D Ja täytyy myöntää että perinteinen "koiramainen" piirre on tullut esiin...me menemme jompikumpi keittiöön, perään. Kun teen ruokaa, istutaan jalkojen välissä ja vahditaan. Kun syömme, pitää tarkistaa ettei mitään vain putoa. Mitään ei tietenkään anneta, ja sillä linjalla pysytään!

Samalla kun on tullut kasvua, on luonnettakin tullut paremmin esiin. Aapo nauttii, edelleen, sylissä olosta ja rapsutuksista. Juhalla onkin tapana aamuvuoroviikoillaan töihin lähtiessään nostaa Aapo viereeni sänkyyn turvalliselle puolelle (minun ja seinän väliin jottei pääse putoamaan) ja siihen posken viereen mahdollisimman lähelle poitsu vetää kerälle, kunhan ensin on lipaissut useaan otteeseen kasvojani. <3 Muuten hän nukkuu hienosti omassa pedissään.

Iltaisin kun Juha hulluttaa Aapoa on se hurjempikin puoli tullut esiin. Leikkisä murina saattaa yltyä kunnon sfääreihin ja kun hermo menee, tulee poika yleensä "äidin helmoihin turvaan" kuten Juha sanoo. :D Aapo ei myöskään ole Juhan kaveri silloin kun Juha imuroi. Hän ei suoranaisesti pelkää, mutta liukenee alta aikayksikön sohvan alle ja tuijottelee sieltä. Toinen tapa on ollut se, että Juha nostaa Aapon sängylle imuroinnin ajaksi ja poika tekee itselleen turvapaikan peiton alle. Mutta kyllä huomaa että pojilla on poikien jutut. Ja on se kiva itse saada välillä töihin kuvaviestejä joista näkee kuinka he toisistaan tykkäävät, Aapo yleensä Juhan sylissä. Outoahan se olisikin toisin päin! :D

Olemme tavanneet paljon uusia ihmisiä ja nähneet outoja paikkoja. Rastassakin Aapo on jo pariin otteeseen ollut mukanani, joten föönit ja vaihtuvat ihmiset alkavat myöskin olla tuttu juttu. Tai ainakaan siltä ei ole vaikuttanut että mitenkään pelottaisi jne kun hän on yleensä vetänyt pääsääntöisesti sikeitä, joko pyyhepinossa tai milloin kenenkin asiakkaan sylissä. Eli asiakaskuntakin on ottanut Aapon osaksi Rastaa. :)

Pari koiraakin on tullut jo tutuksi ja alkujännityksen jälkeen on leikkikin maistunut. Ensimmäinen tuttavuus oli tuttavan chihu Ninni ja viimeisin naapurirapun Aapoa isompi ja oudompi kiltti koira Aada. Rokotuksista kun saadaan ensi viikolla ensimmäinen setti hoidettua uskaltaakin jo vähän enemmän lähteä tutustumaan myös eläimiin. Myös työkaverin koiramainen kissa on vaatinut audienssia. ^__^

-Pikkukarhu