Reeniä, reeniä!!

Aloin noin vuosi sitten käydä ystäväni Maijun opastuksella kuntosalilla. En ollut pariin vuoteen tehnyt taas mitään kun oikeasta nilkastani venähti nivelsiteet ja sen myötä roller derbyn harrastaminen jäi. Sain Maijulta vähän saliohjelmaa ja opin käsittelemään itseäni ja ajatuksiani reenaamisen suhteen muutenkin. Mulla oli paha tapa esimerkiksi derbyssä liiankin helposti luovuttaa, kun alkoi tuntua "vähän liikaa", mutta kun salilla ensimmäistä kertaa jalkaprässissä Maiju huusi vieressä että "vielä viis!" niin oivalsin että sitä mä just tarvitsin; jonkun huutamaan korvan juureen kunnes ymmärtäisin että kipu on hyvästä ^__^ Ensimmäinen salikerta yksin oli pelottava.."luovutanko vai oonko oppinut?". Mielessäni takapiru alkoi kuitenkin juuri oikealla hetkellä kuiskuttaa.."tee vielä kolme..eikun viis". Hyvä minä!!

Sitten Maiju lähti toiselle puolelle maailmaa pitkäksi viideksi ja puoleksi kuukaudeksi (ja nyt en tosiaan syytä Maijua siitä että mun reenaaminen lopahti!! Mutta se vaikutti..) Tuli avoimen yliopiston opintoja ja paljon töitä.. Takaraivossa oli koko ajan ajatus kuinka olisi kiva mennä taas salille..mutten kuitenkaan mennyt.. Tyhmä minä.

Mutta nyt. Roller derby jatkuu, yhdet reenitkin on jo takana ja yllättävän hyvin se sirklaaminen ja jarruttelukin sujui. ^__^  Huomasin kantavani uuden pään sisäisen maailmanikin mukaan radalle ja vaikka nilkkaa alkoikin hieman jomottaa, en luovuttanut. Nilkkatuki toki varmasti auttoi ja nyt kun vielä saa lisää samanlaista, normaalista poikkeavaa, rasitusta, alkaa nilkkakin varmasti taas vahvistua ja tottua. Nyt vain pitää ajoittaa työt niin että pääsee reenaamaankin. :)

Salilla käyntiä en halua myöskään lopettaa, ei sitä tietenkään Englannista ostettuja hienoja salikenkiäkään kannata kaappiin vain piilottaa. :D Ja salilla käynti auttaa tietysti myös derbyssä tarvittaviin voimaan ja kestävyyteen. Cardiopuolen olenkin ajatellut hoitaa pienen voimanpesä Aapon kanssa varsinkin sitten kun poika tuosta vielä kasvaa!

Että eiköhän se urheilu taas tule hyväksi, ja isoksi osaksi elämää. Ja kun tiedän taas alkavani liikkua enemmän (tai ainakin se on tavoite!) hankin itselleni 2XU kompressiotrikoot. Parit derbytreenit vähintään viikkoon, vähän salia ja ulkona lenkkeilyä niin palautuminen olisi ehdottoman tärkeää. Katsotaan onko pöksyistä oikeasti moista hyötyä kuin mitä valmistaja väittää, varsinkin kun mulla on taipumusta suonenvetoihin ja hirmu jumeihin reenien jälkeen. Ja kyllä, syön magnesiumia jne..silti.

Tästä se urheiluelämä taas alkaa. Toivottavasti paikat pysyy kasassa! ^__^

-Pikkukarhu