Kiusaaminen jättää ikuiset arvet.

Läheiset ihmiset elämässäni tietävät että minä olen ollut koulukiusattu.

Ensimmäisellä luokalla ollessani viidennen/kuudennen luokan pojat ajoivat minut koulun pihassa olevan aidan ja siinä olevan portin muodostamaan nurkkaan. Minulle syötettiin kiviä. Minua kiristettiin tuomaan kotoa kaikkea ihan mahdottoman turhaa, muovisista leikki"timanteista" lähtien... Myöhemmillä luokilla minua pakotettiin esimerkiksi tekemään voikukista seppeleitä (yksi monesta kasveista jolle olen allerginen) eikä minun annettu pestä käsiäni. Tunnilla silmien hierominen jne oli aivan tuskaa.

Yläasteella alkoi huorittelu ja muu haukkuminen. Minulle naurettiin. En tiedä miksi. Lukiossa löysin poikaystävän, tai kaksi, ulkopaikkakunnilta, ja sekös sai kiusaajat jälleen innostumaan. Huora. Oman kylän pojat eivät kelvanneet. Jännä. Lukiossa luulin myös että minulla olisi ystäviä, luokkakavereita. Olikin, muutama aivan ihana tyttö. Mutta eräissäkin bileissä paikallisella saunalla luulin menneeni pitämään hauskaa ystävieni (eivät siis nämä ihanat tytöt, vaan toiset joiden luulin olevan ystäviäni) kanssa. Lähestyin ryhmää ihmisiä, ja kun he huomasivat minut koko ryhmä siirtyi kauemmas. Tuossa samassa hetkessä soitin kotiin vanhemmilleni ja pyysin heitä tulla hakemaan minut pois. Olin paikalla noin puoli tuntia. Kaiken kukkuraksi vanhempani eivät itse päässeet hakemaan minua vaan tilasivat minulle taksin. Siinä minä seisoin mökin takana parkkipaikalla itkua pidätellen ja odotin taksia toivoen ettei kukaan huomaa minun lähtevän maksetulla autolla. En tiedä miksi. Kotiin päästessäni itkin ja isäni sanoi minulle sanat; "Lähde täältä heti kun saat siihen mahdollisuuden".

Nytkin tätä kirjoittaessani kyyneleet kirpoavat silmiini. Kun sanotaan että kiusaaminen jättää ikuiset arvet, sen se todella tekee. Mietin vieläkin oliko kiusaaminen jotenkin minun vikani? Kiusaajat vain vaihtuivat matkalla... En varmastikaan koskaan tule pääsemään kaikesta kokemastani yli, enkä ole ystävistäni ainoa joka on joutunut kokemaan kovia. Onneksi meillä on toisemme ja puhumme kyseisistä asioista edelleen. Itse esimerkiksi en suurinta osaa silloisista kiusaajistani ole vieläkään hyväksynyt facebookissa kaverikseni, enkä varmaan tule hyväksymäänkään. Kukaan, EI KUKAAN, ole koskaan pyytänyt tekojaan anteeksi. 

Tosin tuosta poikaporukasta joka ala-asteella minua alkoi kiusaamaan (ne viides-kuudesluokkalaiset) yksi on minulle sukua. Nykyään hän puolustaa minua jos tarve tulee. Sen hän on jo todistanutkin. Kiitos siitä. Ystäväni jonka kanssa yhdessä puhumme asioista, on saanut puhuttua ainakin yhden oman kiusaajansa kanssa ja olen onnellinen hänen puolestaan. Minä itse olen muutaman henkilön kanssa väleissä jne, mutten ole sitä aalla alkavaa sanaa kuullut heiltäkään.

Miksi avaudun tästä asiasta nyt?

Työni parturi-kampaajana tuo penkkiini hyvin värikästä ja keskenään erilaista väkeä. Olen saanut viimeisen vuoden aikana kunnian tutustua erääseen uuteen ja menestyksekkääseen tubaajaan, Wildeemiin, jonka kanssa olemme kyseisestä asiasta puhuneet kerran jos toisenkin. Hän vihjaisi kevätkesästä proggiksesta jota on alkanut kasaamaan muiden tubaajien kanssa. Teemana koulukiusaaminen ja kiusaaminen yleensä. Jos jossain haluan olla mukana, niin tässä. En halua että kukaan nuori, lapsi, aikuinen, nainen tai mies joutuisi elämään kiusattuna, ei koulussa eikä työelämässä.

Muutama viikko sitten Helsingissä järjestettiin Tubecon tapahtuma, jossa Wildeem ja tubaajaystävänsä 15.8. lanseerasivat hyväntekeväisyysjärjestön Pienempikuinkolme ry:n. Yhdistyksen tarkoituksena on järjestää erilaisia hyväntekeväisyystapahtumia ja tilaisuuksia ja kerätä lahjoituksia Suomen nuorison hyvinvoinnin edistämiseksi. Ensimmäinen "välietappi" on tämän vuoden nenäpäivä, johon mennessä (6.11.2015) yhdistys toivoo saavansa kerättyä 10000€ hyvään tarkoitukseen. 

Lähdetkö mukaan? Minä lähden.

Kuten ylempänä mainitsin, arvet ovat ikuiset. Ne ovat myös tehneet minusta osittain sen naisen joka nykyään olen. Helposti alistuva, herkkä, hiljainen (kyllä, olen joissain hetkissä erittäin hiljainen), ujokin alkuun uusien ihmisten kanssa. Pessimisti. Sekin minusta on tullut. Sen olen kuitenkin jo oppinut että minun pitää olla myös ylpeä omasta itsestäni. Saavutuksistani. Tuo lause jonka isäni minulle sanoi on kaikunut korvissani kun muutin pois kotoa, kun hain työharjoitteluun Lontooseen-ja pääsin, kun mietin elämäni suuria päätöksiä...tai niitä pienempiäkin. 

Toivottavasti tämä uusi yhdistys saa kansan liikkeelle ja kiusatut saavat ansaitsemansa tuen. Minä ainakin koitan viedä sanaa eteen päin, vaikka näinkin pienellä asialla kun puhumalla omista kokemuksistani "ääneen".

<3

-Pikkukarhu

Mitäköhän Jane Austen ajattelisi?

Toivoton romantikko tässä hei! =)

Jane Austen ja hänen kirjansa. Aah. Romantikon voi leivän päällä, jos sallitte käyttää moista kielikuvaa.

Eräs suurimmista aarteistani, koko Austenin tuotanto yksissä kansissa.

En edes muista koska olen lukenut ensimmäisen Austenin kirjoittaman novellin, mutta sillä tiellä ollaan ja fanaattisesti. Ehdoton suosikkini, ah niin monen muunkin, on Ylpeys ja ennakkoluulo. Mr Darcy, Elizabeth...ällöttävä Mr Collins ja niin sydämellinen Mr Bennet. Mitä sitä voi romantikko (ja brittifani) muuta kirjalta toivoa kuin historiallista brittimaaseutua, huumoria ja juuri sitä; romantiikkaa. Eikä mahtava pukuloistokaan ole yhtään negatiivinen asia...melkein tekisi mieli järjestää teemabileet...teemana esimerkiksi Pemberleyn tanssiaiset!

Kuluvana kesänä eksyin (vaihteeksi) suosikkikirjakauppaani, Suomalaiseen, ja siellä tietysti jokavuotisesti oli kiusana pöydät notkuen kesälukemista "3 pokkaria 15€"..ja voi sitä sisäistä riemun kiljahdusta kun huomasin ison pöydän takana sen pienen pöydän, jossa oli pokkareita englanniksi! Ja sitten pääsikin pieni äännähdys ihan oikeasti, kun silmiini osui kanarianlinnunkeltainen kirja jossa luki kannessa "Death comes to Pemberley". Jokainen Austen-fani tunnistaa kyseisen paikan saman tien, ja takakansi kertoikin että kyseessä on brittiläisen dekkarikirjailija P.D. Jamesin jatkotarina Ylpeydelle ja ennakkoluulolle. (!!!)

Elizabethin ja Mr Darcyn häistä on kulunut 6 vuotta, ja on aika järjestää vuotuiset tanssiaiset Pemberleyssä. Tanssiaisiin asti ei kuitenkaan koskaan päästä, kun Pemberleyn mailta löytyy ruumis. Ja kukapa muukaan siihen on sotkenut itsensä kuin paha poika Mr Wickham. Asiaa aletaan selvittää ja kirjan loppupuolella syyllinenkin saadaan selville, ja voi pojat mitä kaikkea muuta paljastus tuokaan muassaan! (en tietenkään halua kertoa ja paljastaa juonta liian yksityiskohtaisesti jotta kiinnostuneille jää jotain luettavaakin!)

Kirjailija James on arvostettu dekkareiden raapustelija ja pitää siitä että saa luoda hahmot itse alusta alkaen. Itsekin Austen-fanina hän kuitenkin halusi ottaa haasteen vastaan ja luoda tarinan jo luodun maailman pohjalle. Hän onkin saanut hyviä arvosteluja teoksestaan, eikä suotta. Eräässäkin arvostelussa sanotaan, että James jakaa Austenin kanssa kieron huumorintajun. Totta. Toinen aika mieletön palaute kriitikolta on ollut "Austen olisi ylpeä."

Jatko-osia Austenin kirjoille on tehty kymmeniä ja sitten kymmeniä, mutta tämä oli ensimmäinen johon itse sain syventyä. Enkä kadu ollenkaan. Joskus moinen "klassikkoon kajoaminen" voi olla katastrofaalista, mutta tätä kirjaa lukiessa tuntui välillä jopa siltä kuin teksti olisi Austenin omasta kynästä.

Suosittelen.

Ja nyt kun pääsin Austenista höyryämään, niin miksi jättää tähän? ;D

On myös kaksi aivan mahtavaa nauruhermoja kutkuttavaa leffaa, jotka on tehty kunnioittaen Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. Tai no toinen niistä on brittiläisen televisoyhtiö ITVn tuottama minisarja joka on täydellinen sunnuntaipläjäys vaikka valkoviini kyytipoikanaan. =P

Minisarja "Lost in Austen" kertoo nykypäivän Lontoossa asuvasta nuoresta naisesta nimeltään Amanda joka on sydänjuuriaan myöten rakastunut romanssiin Mr Darcyn ja Elizabethin välillä, ja hänen täydellinen iltansa pitääkin sisältään kynttilöitä, viltin sekä puhki kuluneen, nurkista käpristyneen, kopion Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Hänen oma poikaystävänsä on epäromanttisin, perinteisin, englantilainen jalkapallofani joka kosii Amandaa humalassa olutpullon metalliklipsulla. Ei oikein innosta romantiikan nälkäistä neitiä ja hän päätyykin..vaihteeksi..omalle sohvalle sen viinilasin ja kirjan kanssa.

Homma käy jännäksi kun outojen sattumusten kautta Amanda päätyy Bennettien taloon (oikeasti) keskelle Ylpeyttä ja ennakkoluuloa....ja jottei asiat olisi liian yksinkertaisia, Elizabeth päätyy Amandan tilalle nykypäivän Lontooseen. Siinä sitten nykypäivän aparaatteihin jne tottunut Amanda koittaa pitää langat käsissään ettei tarina muuttuisi. Koita siinä sitten selitellä hahmoille miksi tiedät heistä kaiken, tulevankin, ilman että olet koskaan heitä tavannut!

Eli kuten huomaatte, konseptina aika loistava. Nähtynä vielä loistavampi! Eikä minua ainakaan alkuperäisestä tarinasta nähdyt versiot ja niiden näyttelijät mitenkään kummitelleet takaraivossa...tämän minisarjan versio Mr Darcysta oli vähintään....miellyttävä. ;)

Toinen, ihan elokuva, joka on noussut suosikkeihini, on "Austenland" joka on julkaistu vasta viime vuonna...muistaakseni..korkeintaan ihan alkuvuodesta 2015.

Tarinassa myydään elämysmatkoja Austen-faneille...amerikkalaisille Austen-faneille..ja siitä se soppa syntyykin. Vieraiden saapuessa kartanoon heille annetaan Austenin aikaiset roolit ja heidän pitää pysyä niissä koko vierailunsa ajan. Kartanossa työskentelee näyttelijöitä jotka koittavat tehdä vieraiden kokemuksesta rahan arvoisen, ja mitä erikoisempia hahmoja ja ihmisiä päästäänkin tapaamaan. Tarinalla on onneksi onnellinen loppu, ja jälleen kerran siihenkin liittyy se maaginen "Mr. Darcy". Tämä on hyvän mielen elokuva jossa paha saa palkkansa ja katsoja on sen nähtyään hymy huulilla. Suosittelen myös tätä nautittavaksi esimerkiksi sen valkoviinilasillisen kera. =)

Tuliko tarpeeksi Jane Austen-asiaa yhdelle päivälle? =D No teille on ainakin puuhattavaa hyväksi toviksi jos kaikkiin yllämainittuihin herkkuihin haluatte/aiotte tutustua.

Austenin täyteistä alkusyksyä! Vai pitäisikö sanoa Mr Darcyn täyteistä......? ;)

-Pikkukarhu

P.S. Jos joku tuttu haluaa lainata kirjan tai jomman kumman tvstä katsottavan niin sopii vinkata, täältä löytyy! =)

Mitä Aapolle kuuluu?

Nyt on ollut tapahtumaa jos jonkinlaista ja Aapo Aapeli NAapoleon (NAapoleon-nimen Aapo sai ystävältäni Marialta kun onhan hän pieni suuri mies =D ) on saanut kokea vaikka ja mitä!

Käytiin pitkästä aikaa vähän pentukerhoilemassa, ja veljensä Pesosen kanssa pojat laittoivatkin aika shown pystyyn. Nuoremmat ja pienemmät koirat oleilivat mieluummin aitauksen reuna-alueilla kun nämä kaksi sankaria sekoilivat keskellä. =) Läähätyken määrästä päätellen kaikkensa antoivat ja ystäväni Minnan syli oli hyvä paikka nukahtaa kotimatkalla bussissa. =)

Samalla reissulla punnittiin veljekset ja molemmat pyöräyttivät vaakaan lukemat 1,8kg!! On se aika pötkäle jo! =D Ja voi että!!!! Löysin samalla Muppetista (liike Pirkkalassa jossa kerhoa järjestetään) Aapolle syksyn kylmiin iltoihin neulepaidan!! BRITTINEULEPAIDAN!! Tarkoituksena oli että ystäväni joka on tehnyt minulle ne mahtavat brittisukat olisi kutonut Aapolle paidan mutta nyt ei tarvitsekaan kun niin komea luomus löytyi kaupasta. =) Herra vaan ei alkuun ollut kovin vakuuttunut nutusta kun se päälle vedettiin ja ilme kertoi enemmän kuin tuhat sanaa "ota. tämä. pois.". =D Seuraavana aamuna kun koitettiin uudemman kerran oli tulokset jo vähän paremmat..jopa muutama askel uskallettiin paita päällä ottaa. Eli kyllä se siihen tottuu. Tai pakkohan se on, muuten tulee vilu.

Toinen hankinta oli herralle aktivointilelu, muistipeli, jonka ajattelin viihdyttävän poikaa edes hetken kun lähden esimerkiksi töihin tai muualle... pohja on kovaa puuta johon on koverrettu koloja jotka on puolestaan peitetty muovisilla luilla. Aapon pitää saada nostettua luut pois jotta löytää alta herkun. Noin 10 minuuttia siihen menikin että homman idea oli selvillä. Alkuun tosin muoviluut kannettiin yksitellen petiin ja ihmeteltiin että eikö se ollutkaan tämä mikä tuoksui niin hyvältä, ja kun palattiin takaisin puualustalle niin tadaa! sieltä ne herkut löytyikin. =) Ja nyt kun muutaman kerran jälkeen pelin lattialle laskee ei siinä kauaa mene kun kaikki herkut on löydettynä. Jotain vaativampaa siis seuraavalla kerralla. =D Jossain kohtaa tämä muistipeli saattaa lähteä kiertoon esimerkiksi ystäväni Minnan chihulle, Ramonalle...katsotaan. =)

Mustissa ja Mirrissäkin pyörähdin pikaisesti hakemassa Aapolle lisää napsuja, ettei lopu ruoka kesken, ja samalla tietysti piti ostaa vähän herkkuja. Nyt on testattu esimerkiksi kuivatut poron korvat ja nyt tuolla pedissä herra natustaa härkää. Oikeat koiranpäivät!

Autoilemaankin me päästiin pitkästä aikaa kun Marja lähti meidän kanssa käymään Äetsässä vanhempieni luona katsastamassa marjapuskat ja raparperikasvuston. Voi sitä ilon määrää kun laskin Aapon autosta vapaana ulos (tontin ympäri menee aita heidän oman koiransa vuoksi joten uskalsin) ja tämä ymmärsi ettei nyt ollakaan hihnan päässä....Rallia vedettiin ja paljon. Se on niin söpö kun se juoksee normaalisti mutta yhtäkkiä pitää suorittaa gasellimainen loikka ja sitten taas jatkaa normaalia juoksua. =D

Paljon on tapahtumaa siis mahtunut pienen koiran elämään. 18. päivä pentue täyttääkin jo puoli vuotta ja tuntuu että se noin neljä kuukautta kun Aapo on elämäämme ihastuttanut olisi ihan hurahtanut ohi mahdottoman nopeasti.....ja onkin. Päivääkään en vaihtaisi pois. On se niin rakas pikku mamman muru. <3

-Pikkukarhu

100 kirjaa jotka minun(kin) pitäisi lukea

Millainen olen lukijana?

Tätä olen miettinyt paljon, ja ihmetellyt tarvitseeko ihmisten lokeroitua tässäkin asiassa. Miksei kaikki saisi lukea juuri sellaisia kirjoja kuin haluavat, ovat ne sitten uskollisia jollekin genrelle tai eivät.

Minut on kasvatettu lukijoiden perheessä, ja kirjapinoja on tutkittu pienestä pitäen. Muistan eräänkin kerran kun paikallisessa kirjastossa oli poistokirjoja tarjolla niin, että jokaista lainattua kirjaa kohden sai hyllystä valita omakseen jonkun poistuvan kirjan. Elinahan otti pyörän alle ja haki kotoa repun, lopun voitte arvatakin...äidillä oli naurussa pitelemistä kun neiti pyyhälsi pihaan reppu piukeena kirjoja. :D

Yläasteella yhdeksännellä luokalla oli perinteinen urakka äidinkielen tunneilla kun eteen lyötiin klassikkolista josta pitäisi mahdollisimman monta teosta lukea ja sehän oli lempitehtäväni varmaan koko yläasteen aikana! Aloitin vaatimattomasti Sinuhe Egyptiläisestä ja hotkinkin sen huippuajassa (hakusessa onkin nyt teos omaan hyllyyn). Opettajammekin huomasi kuinka omistautunut olen lukemiselle ja seuraavana ystävänpäivänä pyysikin jäämään luokkaan kun kello soi. Muut poistuivat ja sain häneltä runokirjan/kalenterin "ystävänpäivälahjaksi". "Älä koskaan jätä lukemista." Enkä tosiaan ole. :)

Henkilökohtaisesti olen kirjojen suhteen aika kaikkiruokainen, ainoa mitä en oikein koskaan ole ymmärtänyt/sisäistänyt on manga. Omasta kirjahyllystä löytyy esimerkiksi romantiikkaa (yllättäen, olen toivoton romantikko), fantasiaa, komediaa, elämänkertoja, jännäriä, draamaa, klassikoita.... Ja koska luen lähinnä englannin kielellä, ei suomen lielisiä opuksia kovin montaa löydy. Toki muutama, muttei montaa. :)

BBC on jo tovi sitten luonut listan kirjoista jotka jokaisen tulisi lukea. Muutama tärppi siltäkin listalta löytyi, mutta Keskisuomalainen on tehnyt vastikkeena oman listan ihan vain meitä suomalaisia ajatellen. Ohessa juuri kyseinen lista, ja olen korostanut teokset jotka olen jo lukenut. Ihan vain muistutuksena itsellenikin. :)

1.Mika Waltari – Sinuhe Egyptiläinen

2.J.R.R. Tolkien – Taru sormusten herrasta

3.Väinö Linna – Tuntematon sotilas

4.Aleksis Kivi – Seitsemän veljestä

5.Väinö Linna – Täällä Pohjantähden alla 1-3

6.Agatha Christie – 10 pientä neekeripoikaa

7.Fjodor Dostojevski – Rikos ja rangaistus

8.Anne Frank – Nuoren tytön päiväkirja

9.Douglas Adams – Linnunradan käsikirja liftareille

10.Astrid Lindgren – Veljeni Leijonamieli

11.Antoine de Saint-Exupéry – Pikku Prinssi

12.J.K. Rowling – Harry Potter -sarja

13.Gabriel García Márquez – Sadan vuoden yksinäisyys

14.George Orwell – Vuonna 1984

15.Veikko Huovinen – Havukka-ahon ajattelija

16.Elias Lönnrot – Kalevala

17.Jane Austen – Ylpeys ja ennakkoluulo

18.Sofi Oksanen – Puhdistus

19.Astrid Lindgren – Peppi Pitkätossu

20.Mihail Bulgakov – Saatana saapuu Moskovaan

21.Richard Bach – Lokki Joonatan

22.Umberto Eco – Ruusun nimi

23.Tove Jansson – Muumipeikko ja pyrstötähti

24.J. & W. Grimm – Grimmin sadut I-III

25.Dan Brown – Da Vinci -koodi

26.Enid Blyton – Viisikko-sarja

27.Anna-Leena Härkönen – Häräntappoase

28.Ernest Hemingway – Vanhus ja meri

29.Goscinny – Uderzo – Asterix-sarja

30.John Irving – Garpin maailma

31.Louisa May Alcott – Pikku naisia

32.Victor Hugo – Kurjat

33.C.S. Lewis – Narnian tarinat

34.A.A. Milne – Nalle Puh

35.Henri Charriete – Vanki nimeltä Papillon

36.Alexandre Dumas – Kolme muskettisoturia

37.Emily Bronte – Humiseva harju

38.William Golding – Kärpästen herra

39.Juhani Aho – Rautatie

40.Leo Tolstoi – Anna Karenina

41.Frank McCourt – Seitsemännen portaan enkeli

42.Arthur C. Clarke – Avaruusseikkailu 2001

43.J.D. Salinger – Sieppari ruispellossa

44.Charlotte Brontë – Kotiopettajattaren romaani

45.Kurt Vonnegut – Teurastamo 5

46.Isaac Asimov – Säätiö

47.Aapeli – Pikku Pietarin piha

48.Leo Tolstoi – Sota ja rauha

49.Mauri Kunnas – Koiramäen talossa

50.Margaret Mitchell – Tuulen viemää

51.Nikolai Gogol – Kuolleet sielut

52.Albert Camus – Sivullinen

53.Kirsi Kunnas – Tiitiäisen satupuu

54.Hergé – Tintti-sarja

55.Miquel Cervantes – Don Quijote

56.Eduard Uspenski – Fedja-setä, kissa ja koira

57.Mark Twain – Huckleberry Finnin seikkailut

58.Johanna Sinisalo – Ennen päivänlaskua ei voi

59.Herman Hesse – Lasihelmipeli

60.Günther Grass – Peltirumpu

61.Jostein Gaarder – Sofian maailma

62.Leon Uris – Exodus

63.Lucy M. Montgomery – Pieni runotyttö

64.Ilmari Kianto – Punainen viiva

65.Franz Kafka – Oikeusjuttu

66.Guareschi Giovanni – Isä Camillon kylä

67.Lewis Caroll – Liisan seikkailut ihmemaassa

68.John Steinbeck – Eedenistä itään

69.Kari Hotakainen – Juoksuhaudantie

70.Paulo Coelho – Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin

71.Jules Verne – Maailman ympäri 80 päivässä

72.Risto Isomäki – Sarasvatin hiekkaa

73.Jaroslav Hasek – Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa

74.Giovanni Boccaccio – Decamerone

75.Oscar Wilde – Dorian Grayn muotokuva

76.Milan Kundera – Olemisen sietämätön keveys

77.Homeros – Odysseia

78.Peter Hoeg – Lumen taju

79.Arthur Conan Doyle – Baskervillen koira

80.William Shakespeare – Hamlet

81.Eino Leino – Helkavirsiä-sarja

82.Stieg Larsson – Miehet, jotka vihaavat naisia

83.Yrjö Kokko – Pessi ja Illusia

84.Thomas Harris – Uhrilampaat

85.Raymond Chandler – Syvä uni

86.Jean M. Untinen-Auel – Luolakarhun klaani

87.Deborah Spungen – Nancy

88.Stephen King – Hohto

89.Laura Ingalls Wilder – Pieni talo preerialla

90.Laila Hietamies – Hylätyt talot, autiot pihat

91.Aino Suhola – Rakasta minut vahvaksi

92.Aleksandr Solzhenitsyn – Vankileirien saaristo

93.Mikael Niemi – Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

94.Timo K. Mukka – Maa on syntinen laulu

95.Juha Vuorinen – Juoppohullun päiväkirja

96.Kjell Westö – Missä kuljimme kerran

97.Veijo Meri – Manillaköysi

98.Maria Jotuni – Huojuva talo

99.Juha Itkonen – Anna minun rakastaa enemmän

100.Jan Guillou – Pahuus

38 kirjaa sadasta. Vielä on tekemistä, mutta onneksi on aikaakin. =) Monet mitä en kenties ole vielä lukenut, olen saattanut nähdä elokuvana. Vaikka minulla onkin yleensä periaate että jos jokin elokuva perustuu kirjaan/kirjasarjaan, se luetaan ennen elokuvan katsomista. Ei se tietenkään aina onnistu, enkä siitä itseäni mitenkään moiti. Mutta kyllä ne teoksetkin on vain luettava... Joistain kirjoista en myöskään rehellisesti muista olenko lukenut, ne jätin korostamatta. Tuleepahan luettua ainakin uudestaan jos sattuu tuttu teos jo olemaankin.

Nuoren tytön päiväkirjan taisin juuri nähdä eräällä kirpputorilla, se taitaa tarttua mukaan lukua odottavien kirjojen pinoon kun vaan ehdin käydä hakemassa. Toivottavasti se vielä huomenna on siellä. =)

Toivottavasti saitte itsekin mahdollisesti listasta jotain irti ja innostutte esimerkiksi itsekin tavoittelemaan kaikkien kirjojen lukemista.

Lukuiloa.

-Pikkukarhu

Teekutsujen reseptit

Nyt täytyy heti alkuun pyytää anteeksi, että reseptien julkaisu kesti näin kauan. Neidillä oli täällä hieman teknisiä ongelmia aipädinsä kanssa mutta nyt ne on selätetty kun mulla on läppäri!! Ilon päivä!!

Mutta eli siis....

Parin viikon takaisilla teekutsuilla oli tarjolla neljää erilaista herkkua, jotka olin itse väkertänyt. Pöydässä oli perinteisiä brittiläisiä kurkkuteeleipiä sekä kylmäsavulohiteeleipiä ja makeina herkkuina mansikka-vadelmatartaletteja sekä suklaista earl grey kuivakakkua. Alkuperäiseen postaukseen en tosiaan halunnut reseptejä änkeä, joten saatte ne näin ihan erikseen. :) Itse tein teeleipiä noin puolikkaat setit molempia.

Aloitetaan suolaisista.

Ostin kurkkuteeleipiä varten valkoista isoa paahtoleipää ja kalateeleipiä varten tummaa. Reseptit on aika isolle määrälle teeleipiä, oman maun mukaan sopii määriä pienentää.

Kurkkuteeleivät
1 iso kurkku kuorittuna ja viipaloituna ohuiksi siivuiksi
Suolaa
3/4 kuppia pehmeää voita
2 teelusikallista tuoretta puristettua valkosipulia (itse käytin röyhkeästi valkosipulijauhetta)
20 palaa ohueksi siivutettua leipää
1 ruokalusikallinen oliiviöljyä
1 ruokalusikallinen sitruunamehua
Pippuria mauksi

Suolaa kevyesti kurkkuviipaleet ja anna kuivua (kuivurissa) 1-2 tuntia (itsellänihän ei moista kapistusta ole joten painelin välillä uhkarohkeasti paperilla liian kosteuden pois)

Yhdistä voi ja valkosipuli ja voitele jokainen leipäviipale.

Sekoita pienessä kulhossa öljy, sitruunamehu ja pippuri. Lisää kurkkuviipaleet ja pyörittele kunnolla.

Lisää kurkkuviipaleet leivälle ja käännä puolet leivistä päälle. Leikkaa irti reunat ja tee leivistä sopivan kokoisia tarjoiltavaksi. (Itse tein kurkkuteeleivistä perinteisiä kolmioleipiä.)

Tarjoile. (Minulla leivät olivat hetken jääkaapissa ennen kuin tytöt tulivat ja molemmat versiot "marinoituivat" erittäin hyvin.)

Kylmäsavulohiteeleivät
1 kuppi pehmeää tuorejuustoa
20 palaa ohueksi siivutettua leipää
Tilliä (tai kaprista)
300g ohueksi viipaloitua kylmäsavustettua lohta
Sitruunamehua
Mustapippuria

Voitele jokainen leipäviipale tuorejuustolla ja ripottele päälle tilliä.

Aseta kalaviipaleet puolille leivistä. Pirskottele päälle sitruunamehua ja lisää rohkeasti mustapippuria.

Käännä puolet leivistä kalapuoliskojen päälle ja leikkaa irti reunat. (Näistä leivistä tein suorakaiteen muotoisia.)

Tarjoile. (Nämäkin siis menivät pöytään jääkaapin kautta.)

...sitten niihin makeisiin herkkuihin!! Kumpaakaan en ollut koskaan aiemmin tehnyt, mutta onneksi koekaniineina oli hyviä ystäviä jotka varmasti olisivat sanoneet jos ne eivät olisi kelvanneet syötäviksi. :)

Suklainen Earl Grey kuivakakku
(josta tuli täydellisen kostea)
6 pussia earl grey teetä tai 2 ruokalusikallista irtoteetä
1 kuppi vettä
1/2 kuppia voita
3 munaa
2 kuppia kidesokeria
100g makeuttamatonta suklaata, sulatettuna ja jäähdytettynä (itse taisin käyttää 75% levyn)
2 kuppia yleisjauhoja
1 teelusikallinen ruokasoodaa
1 teelusikallinen leivinjauhetta
1/4 teelusikallinen suolaa
1/2 kuppia maustamatonta jugurttia
Tomusokeria

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele kuivakakkuvuoka.

Uuta teepusseja keitetyssä vedessä 3-5 minuuttia. Poista pussit tai irtotee ja aseta sivuun jäähtymään.

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita joukkoon sulatettu ja jäähdytetty suklaa. Lisää joukkoon jauhot, ruokasooda, leivinjauhe, suola, sokeri, jugurtti sekä tee. Kaada vuokaan.

Paista 50 minuuttia tai kunnes kakkuun upotettu tikku tulee ulos muitama muru tikkuun tarttuneena. Poista uunista ja jäähdytä viitisen minuuttia.

Kumoa kakku ulos vuoasta ja anna jäähtyä. Sirottele päälle sihdillä tomusokeria.

NAM.

Mansikka-vadelmatartaletit
Pohja
1 kuppi pehmeää voita
3 ruokalusikallista sokeria
3 ruokalusikallista tomusokeria
1,5 kuppia yleisjauhoja

Kuumenna uuni 165 asteeseen. Sekoita käsin voi, sokerit ja jauhot. Työstä kunnes taikina on kiinteää ja laita hetkeksi kylmään.

Ota pikku könttejä ja aseta taikina tartalettivuokien reunoille saakka. Jäähdytä kaksi tuntia (itse jäähdytin ehkä maksimissaan tunnin). Paista 10-12 minuuttia tai kunnes taikina on reunoiltaan kullanruskea. 8 minuutista eteenpäin pohjia kannattaa pitää silmällä. Anna jäähtyä hetken ja paina teelusikalla pohjaan syvennös (täytettä varten) ja anna jäähtyä kokonaan.

Sitrustäyte
1 kuppi kermaa (2dl)
4-5 ruokalusikallista sitruunamassaa

Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon sitruunamassa. Pursota täyte pohjiin.

Viimeistele marjoilla.
...mikä ihmeen sitruunamassa?! Sitä minäkin kysyin, mutta tässä helppo ohje myös siihen! Tein tämän siis vuorokautta ennen, jotta se ehti täydellistyä käyttötarkoitukseensa itse päivänä.

Sitruunamassa
2 munaa
1 kuppi sokeria
1/2 kuppia sulatettua voita
1/3 kuppia sitruunamehua
1 1/2 ruokalusikallista sitruunan kuorta
ripaus suolaa

Kuumenna ja sekoita vesihauteessa munat ja sokeri. Lisää voi, sitruunamehu, sitruunan kuori sekä suola. Kypsennä noin 15 minuuttia tai kunnes seos alkaa saostua ja saavuttaa 160'C. Säilyy peitettynä jääkaapissa noin viikon ajan.

Noniin..eiköhän sitä siinä teille taas leipomista hetkeksi! Nauttikaa, kaikki on niiiiin hyviä!! :) Ja kertokaa ihmeessä mikä on oma suosikkinne ja miten onnistutte, mielelläni kuulisin!

-Pikkukarhu