Bussi olikin sitten suomalaisittain täynnä, eli joka penkkiparissa istui yksi henkilö, eikä kukaan uskaltanut istua toisen viereen. Suuntasin Aapon kantolaukun, reppuni sekä lahjakassin kanssa viimeiseen penkkiin nuoren herran viereen (bussilla tarpeeksi kulkeneena tiedän, että siellä on paikka missä on enemmän jalkatilaa ja enemmän tilaa liikkua sivuttainkin kun takaovi on vieressä). Aapon laatikko keräsi taaksepäin kulkiessani tuttuun tapaan huomiota, mutta yhtään "kato, kissa!"-kommenttia en kuullut. Harvinaista. =D Siinä se pikkuherra sitten laatikossaan matkusti meikäläisen sylissä..mutta onneksi meillä oli tilaa, ja vieruskaveri oli mielissään kun sai lukemiselleen välillä vaihtelua ja antoi Aapon nuolla kättään ritilän aukosta. =)
Vanhempieni koira Wanda ei oikein ole ok sen asian kanssa, että tulen taloon toisen koiran kanssa. Tai oikeastaan hän ei oikein oivalla, että mikä elukka se tuo oikein on...onko sitten kiinni Aapon koosta vai mistä, mutta se joko pelkää ja menee pitkin seiniä ja tai murisee ja hyökkäilee.. =/ Eli elimme niin sanotusti kahden kerroksen väkenä, ja Aapon kanssa asustimme talon yläkerran kahdessa huoneessa. Wanda kun oli hieman pidempään ulkoilemassa, niin silloin uskalsimme päästää Aapon tutkimaan rauhassa alakertaakin, ja kumma kun keittiön tuoksut houkutteli ja äidin vieressä vahdittiinkin josko jotain putoaisi niin kyllä se sitten siivottaisiin parempiin suihin. =D
 |
| Wandalla pieni esitys päällä. =) Hän on siis rodultaan border collie, jos kuvasta ei ihan saa selvää. |
 |
| Aapo vahtii jos vahingossa jotain putoaisi. |
Yläkerrassa oli lattialla pari erilaista taljaa, ja Aapo tykästyikin peuran taljaan joka oli työ/tv-huoneen puolella...aina välillä kun menin ylös niin milloin mikäkin kulma oli rullalla ja luut kannettu sen päälle. Lämpöhakuinen yksilö tuo koira siis, ihan niinkuin minäkin. =D
 |
| Aapon uusi lempipaikka. |
Itse aaton ohjelma kulki samaa kaavaa kuin mitä se aina vanhempieni luona kulkee. Ensin, pimeän laskeuduttua, käydään hautausmaalla tervehtimässä pois nukkuneita, jonka jälkeen valmistaudutaan syömään. En edes muista onko meillä kotona koskaan ollut perinteistä joulukinkkua, ja jos on niin vuodesta ei ole hajuakaan. Isän metsästysharrastuksen ja tuttujen kautta meillä on milloin peuraa, hirveä tai poroa. Tänä vuonna juhlapöydässä oli palvattua poroa, ja ai että mutta oli sitten muuten hyvää!!
Kuusen alle kun kurkki niin taas se nähtiin; "ei sitten osteta paljoa"...juu ei niin. =D Itse olin vissiinkin ollut kiltti tyttö kun pukilta tuli mitä toivoinkin, ja vähän enemmänkin! Keittiön puolelle lisää kauhoja sekä keittiövaaka, peukku. Yllätyksenä sain hienon viisihaaraisen kynttelikön, jollaista olin ihaillut vanhempieni pöydällä jo viime jouluna! Omistan jo kolmihaaraisen, mutta tämän uuden kanssa tulee oikein sellainen kummituskartanofiilis ja tekee mieli suunnitella hieno illallinen ihan vain sen ympärille! Sain myös Marilyn-aiheisen lehtikorin (kyllä, Marilyn on myös heikko kohtani, kirjahyllystä löytyy yksi hylly pelkästään Marilyn-aiheista kirjallisuutta), mutta katsotaan nyt mihin käyttöön se lopulta päätyy.. =)
Pakko mainita saamistani lahjoista tähän myös saamani 12 kappaletta kristallisia viinilaseja, jotka sain Rastan Annalta. Ne sopivat kuin nenä päähän tulevan Villeroy & Boch-astiastoni kanssa, mutta myös Pentikin Saaga-astiaston kanssa...ja tuon uuden kynttelikön!! Eli pitää ihan oikeasti alkaa varmaankin suunnittelemaan jotain syöminkejä. =P
Aattoiltana matkasimme Aapon kanssa vielä takaisin Tampereelle, ja täällä odottikin pikkuherran lahja vielä avaamista. Hankin Aapolle Mustista ja Mirristä ultraäänivinkulelun. Kyllä. Vinku on niin korkea, ettei ihmiskorva sitä kuule..ja muuten toimii. Sitä on retuuteltu menemään nyt sitten siitä asti. Välillä pitää tietysti kerätä voimia kainalopaikalta, mutta sitten taas mennään! =)
 |
| "Minun uusi leluni!" |
 |
| Välillä pitää kerätä voimia leikkiin. |
Pakko tähän loppuun vielä kiittää myös teitä asiakkaita, jotka olette muistaneet minua näin joulun alla. On ollut sydäntä lämmittävää kanniskella suklaita ja herkkuja kotiin rankkojen joulukuisten työpäivien päätteeksi. =) Aapokin sai uuden solmulelun asiakkaalta, ja vaikka se on isoin solmu mikä löytyy, niin sitäkin jaksetaan kanniskella paikasta toiseen.
Brittifanin sydäntä lämmitti eritoten Lontoosta Suomeen asti tuotu jouluyllätys, joka sisälsi jouluhullun kuuseen postilaatikkokoristeen ja korttina oli koko kuningasperhe. =) Kyllä se Emilia tietää, mikä saa tämän neidin sydämen väpättämään. =)
Kiitos siis kaikille kuluneesta vuodesta, ja kiitos kaikista ihanista muistamisista. Uutena vuotena me Aapon kanssa suuntaamme parin korttelin päähän ystävällemme Minnalle vaihtamaan vuotta, ja Aapo saa leikkiä, niin kauan kuin jaksaa, Minnan chihun Ramonan kanssa...jos Ramona ei katso että pyh pikkupoika, leiki yksinäsi. =) Siitä siis myöhemmin.
Nyt nappaan kirjan käteen (tenttikirjan, jee) ja painun sohvalle. Vapaapäivät pitää käyttää hyödyksi! Mukavia välipäiviä!!
-Pikkukarhu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti