Lontoo osa 3: Kulttuuria unohtamatta

Kaiken shoppailun ja koulutuksen lisäksi me Marin kanssa sivistimme itseämme reissun aikana melko paljon. Mitään minuuttiaikataulua ei oltu suunniteltu, mutta meille kiinnostavista asioista keskusteltu ja onneksi ne kävivät yksiin. Jopa niin hyvin että ihan puhuttiin että kuinka alkuun oli ehkä jännittänyt puolin ja toisin kuinka tullaan reilu kolme päivää 24/7 juttuun ja onko toinen "oman tyylinen" ihminen. Onneksi on käynyt tuuri ja löytynyt noinkin saman henkinen tyyppi. ^_^

Lauantaina kun kurvasimme Kings Crossille Harry Potter-kauppaan, suunnistimme myös British Libraryyn. Aika kompleksiksi rakennus paljastuikin vaikka se ei kulman takaa paljastuessaan kovin hääppöiseltä vaikuttanutkaan. Itse virallisen kirjaston puolellehan ei ilman kirjastokorttia päässyt, mutta nähtävää riitti ilmankin. Kävimme katsomassa näyttelyn historiallisesti merkittävistä kirjallisista teoksista ja siellä kyllä tämä kirjanörtti oli ihmeissään yhden jos toisenkin vitriinin kohdalla...mitä sieltä sitten löytyi?

William Shakespearen patsas kirjaston aulassa. 

Jane Austenin itsensä käyttämä kirjoituspöytä.

Beethovenin ja Mozartin omin käsin kirjoittamia nuottikirjoja ja vihkoja oli aika monta.

Lauantai-iltana oli vuorossa reissun musiikillinen osuus, eli Wicked-musikaali. Olin itse nähnyt kyseisen musikaalin ensimmäisen kerran vuonna 2009 kun vietin kaupungissa muutaman viikon työharjoittelun merkeissä. Nyt, sopivasti näytelmän 10-vuotis juhlavuonna, oli aika nähdä se uudelleen. Itsellä kostui silmä jo ensimmäisen kappaleen aikana kun en muistanutkaan kuinka upea se on! Maria ei onneksi haitannut välillä sekään että lauloin kappaleiden mukana ihan innoissani. =D Aivan lopussa ne hanat aukesivatkin sitten ihan kunnolla...kyynelten osalta, ei laulamisen. =D On se vaan edelleen aivan mahtava musikaali, elokuvaversiota odotellessa!

Mukaan tarttui (luonnollisesti) hieman muistoja, ja nyt voinkin katsella kotisohvalla Ihmemaa Ozia Wicked legginsit jalassa juoden virvoketta Wicked-mukista! =D

Sunnuntaina suuntasimmekin jo heti aamupäivällä kohti Tower Bridgeä ja Tower of Londonia. Meistä molemmat ovat tuon sillan jo nähneet moneen kertaan mutta tuolla Towerissa kun kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt niin sinnehän me suunnattiin. Ehdimme heti toiseen alkavaan Beefeaterin luotsaamaan esittelykierrokseen mukaan ja täytyy kyllä todeta että herra osasi ottaa yleisönsä. Hän ei paasannut tylsästi vain että tuolla on tapahtunut sitä ja täällä tätä vaan teki kaikesta mielenkiintoista. =) Hän myös lopuksi kertoi mistä nimitys "Beefeater" tulee. Hän ei tiennyt. =D Tosin historia on antanut vahvat vihjeet siihen että aikojen alussa (kuulostipa dramaattiselta) kun kuningas on maksanut näille Towerissa oleville vartijoille ruoan muodossa, on he olleet tunnettuja siitä että pihvikarja oli kelvannut..hehe..beefeater.

Meille linnan historiaa avannut Beefeater.

Traitors' Gate, josta vangit tuotiin Toweriin Thamesia pitkin. Yleensä teloitettavaksi.

Yleensä mestaukset tapahtuivat linnan muurien ulkopuolella ison puun juurella, jolloin kaikki kansa päästi tapahtumaa todistamaan. Tämä teloituspaikka on kuitenkin linnan muurien sisäpuolella jossa päänsä menettivät hallitsijan suosiossa olevat henkilöt, joiden kuolemaa ei koko kansa päässyt näkemään.

Toweriin kun naiset keskenään olivat päässeet niin luonnollisesti piti käydä katsastamassa myös ne kuuluisat kruunun jalokivet. Siellä oli plakaatit ettei saa kuvata, enkä viitsinyt uhmata tuota sääntöä..ja olisihan osa siitä kimalluksesta mennyt jotenkin silloin varmasti myös ohi. Monesti kuulemma kävijät kysyvät/toteavat että niin nämähän ovat ne kopiot..ehei...aitoa tavaraa kuulkaa olivat! Harakkana (kaverit tietää kyllä! =D ) suustani pääsi tasaisin väliajoin UUH! ja AAH! ja jossain kohden Mari kysyikin perässäni tullessaan et hei tuliko toi ääni susta...? =D Joo, tuli se! =D Suurin osa kruunuista ja valtikoista oli sellaisessa suht pitkässä vitriinissä ja siinä kun loksahti suu auki niin olikin hyvä että vitriinin viereen oli asetettu liukuhihna jolla ihmiset vain lipuivat, edelleen suut auki, niiden ihanuuksien ohi...kun pääsimme toiseen päähän tokaisi Mari; Hei tuolta pääse takas tonne alkuun, mennäänkö uudestaan? =D

Rakennus jossa kruunun jalokivet sijaitsivat on ennen ollut armeijan käytössä majoittaen satoja sotilaita.  Sotilaat majoittuvat edelleen tarvittaessa Towerissa, mutta entisen rakennuksen edessä niitä on enää pari...vartioimassa niitä jalokiviä ja näyttää palan historiaa.

Ihan mieletön paikka!

Pyörähdimme myös linnakompleksin vanhimmassa osassa, eli White Towerissa. Sen ympärille on alkanut koko rakennelma sitten aikojen saatossa rakentumaan. Olihan se aika hurjaa kulkea samoissa saleissa ja kappelissa missä historialliset kuninkaat sun muut aateliset ovat rukoilleet ja tanssineet.. Beefeaterin kierroksella hän kertoikin että Towerin kellarista löytyy linnoituksen kidutuskammiot. "Niissä tehtiin pienistä miehistä isoja miehiä!" hehe....ja samaan hengenvetoon hän jatkoi; tunnistatte kyllä kun astutte kyseiseen tilaan, se on nykyään matkamuistomyymälä! =D

Hiljaiseksi veti huoneissa ja käytävissä, kun tiesi rakennelman olevan rakennettu 1000-luvulla.

Ja luonnollisesti matkamuistomyymälästä..ei kuitenkaan tuosta kyseisestä vaan eräästä lähempänä kruunun jalokiviä olevasta..mukaani tarttui yllättäen tadaaaaa kirjoja =D Ostin kirjan ihan vain näistä kruunun jalokivistä sekä Englannin kuninkaallisten historiasta (kuka hallitsi ja milloin..ja täytyy sanoa että aika helkkarin monta Williamia ja Georgea on ollut korkeimmalla pallilla jo ennen näitä nykyään tuntemiamme tulevia hallitsijoita Williamia ja Georgea) sekä tulevia teekutsuja silmällä pitäen myös opuksen jossa oli menneiden ja nykyisten hallitsijoiden lempi teeherkkujen reseptejä. Täydellinen combo siis. =)

Aikaa tähän kaikkeen; Beefeaterin kierrokseen, kruunun jalokiviin ja White Toweriin, me saatiin kulumaan reilut kolme tuntia! Tässä kohden totesimme myös (jälleen) sen, että meneepä kiinnostuksen kohteet mukavasti yksiin. Samoihin aikoihin oli moni muukin päässyt Towerin alueelle ja jonot alkoivat olla aikamoiset joka paikkaan, joten me poistuimme ja jätimme vähemmän kiinnostavat kolkat alueelta seuraaville kerroille. Aurinko paistoi niin lämpöisesti että lounastimme siinä sitten takit auki Thamesin varrella lämmöstä nauttien....Suomessa oli kuulemma ollut sateista. (Ja Lontoossa muka sataa aina, pyh!)

Maanantaina kun pakkasimme laukut ja jätimme ne jemmaan hotellimme respaan, suuntasimme Victoria & Albert museoon. Olin jo Suomesta käsin katsonut että minua kiinnostava Undressed-näyttely alusvaatteiden historiasta olisi edelleen esillä, joten ehdotin sinne menoa. Onneksi museosta löytyi myös Maria kiinnostava Japani-huone, jolloin molemmille oli jotain. =) Näiden näyttelyiden lisäksi pyörähdimme keskiaikaisen renesanssiajan kirkkotaiteen näyttelyssä ja huhuh kun on lasimaalaukset olleet näyttäviä! Ja alttaritaulut..kaikki. Mutta silloinpa ei ollutkaan taiteilijoilla kiire saada valmiiksi vaan aikaa työn tekemiseen saattoi mennä kokonainen ihmisikä, joten ei mikään ihmekään että taide on ollut.....älytöntä.

Mari lupasi näin tietämättömän kutsua joskus Japani-iltaan, ja kieltämättä alkoi hieman kiinnostaa että miltäs se sake oikein mahtaa maistua.... =P

Astetta koristeellisempi alttaritaulu.

Museon käytävillä oli myös erilaisia patsaita ja veistoksia esillä. Olikin hieno huomata että taideopiskelijat rohkeasti ottivat välineensä mukaan ja viettivät päiviään istuen teosten joukossa ja luonnostellen omille papereilleen mitä hienompia luomuksia edessään olevien perusteella.

Ulos suunnistaessamme harakka-Ellu huomasi vasemmassa silmäkulmassa vielä huoneen jossa kulta kimmelsi, joten äkkiä raput ylös ja katsomaan mitä kummaa! =D Siellä oli replika eräästä St. James Placella sijaitsevasta talosta...kartanosta..mistä lienee....musiikkihuone, ja kun sen sisään astui kuuli jo melkein korvissaa musiikin ja näki ne isot helmat pyörimässä tanssin tahtiin. Ihan niinkuin vaikka Austenin Ylpeydessä ja ennakkoluulossa!

Eli kuten huomaatte, aika paljon saatiin pitkän viikonlopun aikana aikaiseksi ja nähtyä..Paljon shoppailua mutta myös yllättävän paljon muuta nähtävää. Oli oikein onnistunut reissu ja kyllähän se nyt niin ihana kaupunki on että ikävä taas jäi.

Saas nähdä kenen kanssa menen kaupunkiin seuraavan kerran..ja koska. ^_^

-Pikkukarhu

Lontoo osa 2: Vältinkö shoppailun? En tietenkään!

Eihän Lontoon kaltaiseen paikkaan yksinkertaisesti vain voi mennä ellei vähän shoppaile. =) Tai ainakaan meikälikka ei voi!! =D ...ja mikä nyt on kellekin vähän.. ^_^

Kun saavuin kaupunkiin keskiviikkoaamuna oli tuo kyseinen päivä kaikille koulutettaville aikaa saapua majoituspaikkaan, joten sehän tarkoitti minun kohdallani kaupungille lähtöä. Oli jotenkin aivan uskomattoman ihanaa kulkea metrolla yksin (viimeksi mukana oli ollut ex-kihlattuni) ja hymyilin, tahattomasti, vastapuolen ikkunaan heijastuvalle kuvajaiselleni "olen täällä".

Pyörähdin muutamassa kaupassa mutten ostanut mitään (uskomatonta mutta totta!! =D ) kun ajattelin että mennään Marin kanssa sitten yhdessä lauantaina kunhan neiti kaupunkiin ensin saapuisi. Hamley'sin (7-kerroksisen älyttömän suuren lelukaupan) kohdalla kuitenkin koin ahaa-elämyksen ja kurvasin sisään. Niin monet kerrat on tämä Karhuherra Paddington-fani käynyt Lontoossa hankkimatta itselleen omaa nallea, joten nyt tiesin mitä hakea. Paddington olikin tuolta päivältä ainoa mitä mukaani tarttui. Tai no......tuosta samaisesta kaupasta jäi mukaan eräs paketti, jonka joulupukki pyysi minua hankkimaan kun jo tässä vaiheessa tietää olevansa kovin kovin kiireinen lähempänä joulua eikä itse ehdi hakemaan kyseistä nuoren miehen alun lahjaa..eikä tontutkaan...lupasin pitää paketin tallessa jouluun asti. =)

Perjantai-iltana tallustelin sitten Victorian rautatieasemalle kuin kunnon Karhu konsanaan odottelemaan Maria joka saapui Suomesta viettämään seurakseni pitkän viikonlopun. Perjantai-ilta me oltiin ihan hissuksiin ja käytiin Piccadillyllä syömässä Jamie Oliverin Dinerissa. Nam.

Lauantai oli pyhitetty shoppailupäiväksi. Aamu alkoi matkalla Kings Crossille ja kohti Harry Potter-kauppaa. Se olikin kolminkertaistunut kooltaan sitten viime näkemän! =D Laiturille 9 3/4 puoliksi kadonneiden kärryjen luona olikin hurja jono jo aamupäivällä, joten tyydyimme kuvailemaan itsemme vain siitä sivusta. Sisällä tehtiinkin pari kierrosta ja jotain pientä luonnollisesti mukaan tarttuikin.=)

Joskus kun on tilaa, pitää hankkia tämä juliste jossa on koko Harry Potter ja viisasten kivi-kertomus.

Oxford Streetille päästyämme suuntana oli heti Niketown josta ostin uudet salihousut joita olin keskiviikkona jo käynyt vähän kuolaamassa...Sieltä viipotimme pääkohteeseen; Primarkiin. Se on kyllä hämmentävä kauppa...kaikki hinnat kun lähtee punnasta ylöspäin eikä kalleimmatkaan montaa kymppiä maksa. Tällä kertaa kallein tuotteeni maksoi 28 puntaa ja sen lisäksi vain kaksi vaatetta maksoi yli 10 puntaa...muuten mentiin pienillä hinnoilla..ja reilu kaksi tuntia siellä menikin ennen kuin kassalle päädyttiin. =D

Onhan se rihkamaa mutta niin kaunis! Ja mukailee Dianan sormusta, joten en voinut jättää ostamatta.

Sunnuntaina käytiin iltapäivällä ihan vain "pikaisesti" Victoria's Secretillä ja Piccadillyllä sijaitsevassa Lilywhites urheiluliikkeessä. Kun ostin kerran uudet kultaiset salihousut niin tottakai sitä piti uudet tossutkin saada! =D Nyt vaan sitten odottelen innolla joulukuuta, että pääsen taas kunnolla reenaamaan!!

Siinä se mitä shoppaillen saatiin aikaiseksi...toki lentokentältä ostin matkalukemiseksi vielä Bridget Jones's Baby-kirjan. Kovakantisena! Eihän sitä voinut jättää ostamatta. =P Mulla on joku juttu että kirjan pitää olla kovakantinen..kirjafriikki mikä kirjafriikki...kin. =D

Vähän jännitti kotiin tullessa meneekö matkalaukun paino yli 20 kilon. Arveltiin Marin kanssa että 16-18kg ehkä, niin eikös ruutuun lävähtänyt 17kg. =D Vielä ois siis jotain pientä voinut...... noh, ensi kerralla sitten! =)

-Pikkukarhu

Lontoo osa 1: TIGI Cut & Colour koulutus

Noniin, nyt on vajaa viikko ihanassa Isossa Britanniassa vietetty ja aloitetaan reissun purkaminen siitä miksi alunperin sinne lähdin; TIGIn leikkuu- ja värikoulutukseen.

Tukkurimme Headbrands oli järjestänyt osallistujille yhteisen hotellin Chelsean alueelta ja siinä olikin meinaan hotelli! Keskiviikkoaamuna kävin ilmottautumassa respassa ja jätin laukkuni odottelemaan iltapäivää kun palasin noutamaan avaintani. Avainta pyytäessäni minulle ilmoitettiin että neiti, laukkunne on jo siirretty huoneeseenne. Siinä kohden tuli jo ensimmäinen waau.....en missään hotellissa, en missään, ole moista palvelua saanut. No, huoneen oven suljettua perässäni laskin rauhassa käsilaukkuni ja seuraava wau, tällä kertaa ääneen, pääsi suustani. Majoituin huoneessa yksin ja sain maata x-asennossa king size sängyssä ja löhöillä valkoisella nahkadivaanisohvalla...ja kylpyhuone oli suuri..sieltä löytyi sekä suihkukaappi että kylpyamme, joten arvanette mitä ensimmäisenä iltana tein. =D

En muistakaan koska olisin viimeksi kylvyllä itseäni hemmotellut joten oih ja voih kun siellä olikin mukavaa! Myös taide huoneen seinällä oli brittifriikin mielestä varsin onnistunut valinta. =D

Koulutukseen osallistui kampaajia kaikista pohjoismaista, eli meitä oli Suomen lisäksi Ruotsista, Norjasta sekä Tanskasta. Täältä Suomesta meitä oli kolme naista, minä täältä Tampereelta ja kaksi pääkaupunkiseudulta. Vaikkei me oltukaan koskaan ennen tavattu aiemmin niin tulimme hyvin juttuun, mikä oli tietysti mukavaa. =)

Kahtena päivänä keskityimme aamupäivät seuraamaan, kuuntelemaan ja oppimaan kun TIGIN kouluttajat tekivät demotöitä malleille. Ilmapiiri oli alusta loppuun hyvin rento eikä kukaan kyllä millään lailla jäykistellytkään. Iltapäivisin sitten jokainen sai valita halusiko aamun demojen innoittamana leikata vaiko värjätä. Malleina meillä oli harjoituspäät eli ei ihan sama kuin elävä, kunnon korvat omaava, hiusmalli. Korvilla viittaan tässä siihen että esimerkiksi lyhyitä hiusmalleja ei harjoituspäähän pysty tekemään aivan samantasoisesti kuin oikeaan päähän, jolloin korvalliset saa selkeämmin muotoiltua ja esimerkiksi ihan käännettyä.

Lähdin koulutukseen sellaisella asenteella, että haluan oppia ja ammentaa jotain uutta siitä kaikesta. Tämä mielessäni jätinkin kaikki värjäysaikeet jo Helsinki-Vantaan lentokentälle ja päätin keskittyä leikkaamiseen, varsinkin nyt kun oli ne ihan gurut siinä vieressä opastamassa. Uusia leikkaussuuntia tulikin reenattua ja oivalluksia ymmärrettyä, kiitos niistä Pierolle ja Marialle jotka kärsivällisesti minua opettivat. =)

Minä virnistän kun kouluttaja Maria Kovacs sanoo kuvaushetkellä selvällä suomen kielellä "muikku!".

Mitä nyt siis kannattaa pitää mielessä värjäyksiä ja leikkauksia ajatellen?

TIGIlle on tullut Colour Trip niminen suoravärimäinen sekä samalla hyvin kevytvärimäinen väri joka levitetään hiukseen ilman hapetetta. Minä kun monelle asiakkaalle teen sellaisia niin sanottuja "ponihiuksia" niin tietysti silmä kovana seurasin mitä vinkkejä saisin ja koitin ottaa kaiken uuden infon tätä väriä ajatellen talteen. Muutaman värin olenkin jo tehnyt asiakkaille mutten ole vielä uusinut sitä kenellekään, joten vielä en pysty allekirjoittamaan kouluttajien lupaamaa kahdenkymmenen pesun kestoa, mutta mielelläni kuulen Teiltä joille kyseistä väriä olen laittanut, että mikä on keston laita. Mutta kyseisellä värillä siis kikkaillaan tällä hetkellä paljon niin voimakkaina sävyinä kuin pastellisoituina vivahteinakin.

Vaaleita sävyjä suositaan myös edelleen ja ne pyritään pitämään melko pehmeinä. Nuppiluun alueelle ja pään korkeimmalle kohdalle pehmeys jätetään selkeämmäksi kun taas kasvojen ympärillä olevat alueet kirkastetaan huomattavasti. Ei kuitenkaan tuoda sitä palkkiraitamuotia takaisin. =D

Leikkauksissa kerrostus, eikä aina edes niin kovin yhdistelty kerrostus, tuo keveyttä hiusmalliin. Varsinkin silloin kun henkilöllä on taipumusta rutistella ja hieman kohottamalla pyrkiä saamaan liikkuvuutta ja ilmavuutta hiuksiinsa. Rouheat linjat ja 70-, 80- ja 90-luku, hiekkapestyä denimiä myöden, on nyt ne jutut. =D

Headbrands tarjosi meille hotellilla ensimmäisen koulutuspäivän iltana myös aika pramean illallisen. Olin ajatellut ottavani mukaan oikein kynämekon, mutta päädyin lopulta kuitenkin pakkaamaan mukaan korkeavyötäröiset housut. Niiden kanssa luotin luonnollisesti leopardikuosiin ja korkeisiin korkoihin. =) Ruoka oli hyvää ja oli oikein alkuskumpat ja ruoan kanssa viinit ja vielä saimme haluamamme drinkitkin jälkiruoan jälkiruokana! Hieman alkoi kuitenkin päivä jo painaa kun puolilta öin painui peiton alle (Suomessa kello on siis Englannin aikaa kaksi tuntia edellä) eikä unta tarvinnut kovin kauaa houkutella.

Ihana koulutusmatka kyllä oli. Oli kunnia päästä tapaamaan TIGIn kouluttajia joita ei vielä syystä tai toisesta ollut koskaan tavannut ja oppimaan heiltä. Oli myös mahtavaa tutustua kampaajiin ympäri pohjoismaiden, varsinkin eräät tanskalaisnaiset tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Sanotaan, että onneksi on facebook ja yhteydenpito on sitä kautta tehty helpoksi. =)

Jos siellä ruudun takana nyt joku lukee ja miettii uskaltaisiko ottaa ja lähteä vaikka vain tuollaiselle lyhyelle parin päivän koulutusreissulle ulkomaille, niin suosittelen erittäin lämpimästi! Itse sain uutta puhtia ja innostusta tekemiseen taas lisää ja varsinkaan tällä alalla kun sitä ei koskaan ole niin sanotusti "valmis", on tälläiset mahdollisuudet kultaakin arvokkaampia. Tarttukaa niihin.

-Pikkukarhu