sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Aapon ensilumi

Marraskuun puoliväli ylitettiin, kunnes se ensilumi leijaili alas maahan. Tai tuli lähinnä märkänä ja vaakatasossa. =D

Ensimmäisen kerran kun pikkuherra Aaponen kurkkasi oven raosta ulos, oli hän sitä mieltä että ei, tuonne en tule! Haparoivin askelin hän kuitenkin astui tuon loskaisen massan päälle kun pissalle nyt vaan oli aivan pakko päästä.


Ensimmäisenä päivänä tuota lunta ei vielä ollut niin paljoa, etteikö tuttujen puiden juurille olisi jalkaa nostettu, mutta tuo lauantainen kirpsakka aamu olikin jo asia erikseen. Lunta oli tullut koko yön ja nyt piti jo vähän tassua nostaa, että pääsi eteen päin ja maha viisti hangen pintaa. Puiden rungot alkoivat olla pienen kinoksen peitossa ja oli outoa. Ja kuinka hurjaa olikaan kun pihassa törmättiin naapurirapun lasten aloittamaan lumiukkoon! Mikä kumma tuo on?! En uskalla lähemmäs...vai uskallanko? Ei uskaltanut....illemmalla hän kuitenkin rohkaistui ja nosti miehekkäästi toisen takajalan tuon viritelmän kylkeen. =D


Tänään sunnuntaina lunta oli jo taas lisää. Mutta nyt se oli jo jotenkin ihan kiva asia. Menimme vähän eri reiteille, lumisemmille alueille lähellä kotia, ja voi kun herra oli söpö kun nassu oli täynnä lunta! En vain ehtinyt ottaa valokuvaa ennen kuin kaikki oli pyristelty pois. Muutama innostunut juoksuaskelkin otettiin. =) Tai Aapo otti, minä en.




Naapurirapun lapsetkin olivat eilisen aikana tehneet tuon pienen lumiukkoviritelmän vierelle uuden, valmiiksi asti saadun ukon, ja se oli herralle mielenkiintoinen tuttavuus. Tuon ukon hän tosin hyväksyi osaksi pihaa paljon nopeammin kuin edellisen pelkäksi mahaksi jääneen pallon.



Paljon oli tutkittavaa, mutta kiva oli sisällekin tulla. Saas nähdä kuinka käy kun asteet alkavat hiipua enemmän miinukselle, jos tuo talvi ihan oikeasti vaikka tulisi (vielä ei ollut niin kylmä etteikö olisi pärjännyt päivällä ilman villapaitaansa). Onneksi meillä on toppatakki postissa matkalla kotiin. Katsotaan nyt vain, että kauanko tässä nykytilanteessa ja työnseisauksien keskellä tuo matka Postin välityksellä kestää. Toivottavasti saadaan takki ennen hirmupakkasia. (Tuleeko niitä?)

Nyt on hyvä käpertyä mamman syliin ja saada rapsuja..jos vaikka tassuvahaakin saisi vielä tänään, kestäisi nuo pikku tassut tuolla kylmässä paremmin.

-Pikkukarhu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti