Joulu kotikonnuilla.

Aaton aattona pakkasin omat, sekä Aapon, tavarat ja suuntasimme vanhempieni luokse nykyiseen Sastamalaan. Pakatessa aloin jo miettiä että hitto, pitääkö sitä kohta hankkia Aapon tavaroille sellainen vauvojen vaippakassi tai muu vastaava, mutta onneksi sain vielä molempien tavarat Aapon leluineen päivineen omaan hienoon uuteen leopardireppuuni (ostin sen uudeksi salikassikseni tehokkaan treenikauden kunniaksi).

Bussi olikin sitten suomalaisittain täynnä, eli joka penkkiparissa istui yksi henkilö, eikä kukaan uskaltanut istua toisen viereen. Suuntasin Aapon kantolaukun, reppuni sekä lahjakassin kanssa viimeiseen penkkiin nuoren herran viereen (bussilla tarpeeksi kulkeneena tiedän, että siellä on paikka missä on enemmän jalkatilaa ja enemmän tilaa liikkua sivuttainkin kun takaovi on vieressä). Aapon laatikko keräsi taaksepäin kulkiessani tuttuun tapaan huomiota, mutta yhtään "kato, kissa!"-kommenttia en kuullut. Harvinaista. =D Siinä se pikkuherra sitten laatikossaan matkusti meikäläisen sylissä..mutta onneksi meillä oli tilaa, ja vieruskaveri oli mielissään kun sai lukemiselleen välillä vaihtelua ja antoi Aapon nuolla kättään ritilän aukosta. =)

Vanhempieni koira Wanda ei oikein ole ok sen asian kanssa, että tulen taloon toisen koiran kanssa. Tai oikeastaan hän ei oikein oivalla, että mikä elukka se tuo oikein on...onko sitten kiinni Aapon koosta vai mistä, mutta se joko pelkää ja menee pitkin seiniä ja tai murisee ja hyökkäilee.. =/ Eli elimme niin sanotusti kahden kerroksen väkenä, ja Aapon kanssa asustimme talon yläkerran kahdessa huoneessa. Wanda kun oli hieman pidempään ulkoilemassa, niin silloin uskalsimme päästää Aapon tutkimaan rauhassa alakertaakin, ja kumma kun keittiön tuoksut houkutteli ja äidin vieressä vahdittiinkin josko jotain putoaisi niin kyllä se sitten siivottaisiin parempiin suihin. =D

Wandalla pieni esitys päällä. =) Hän on siis rodultaan border collie, jos kuvasta ei ihan saa selvää.

Aapo vahtii jos vahingossa jotain putoaisi. 

Yläkerrassa oli lattialla pari erilaista taljaa, ja Aapo tykästyikin peuran taljaan joka oli työ/tv-huoneen puolella...aina välillä kun menin ylös niin milloin mikäkin kulma oli rullalla ja luut kannettu sen päälle. Lämpöhakuinen yksilö tuo koira siis, ihan niinkuin minäkin. =D

Aapon uusi lempipaikka.

Itse aaton ohjelma kulki samaa kaavaa kuin mitä se aina vanhempieni luona kulkee. Ensin, pimeän laskeuduttua, käydään hautausmaalla tervehtimässä pois nukkuneita, jonka jälkeen valmistaudutaan syömään. En edes muista onko meillä kotona koskaan ollut perinteistä joulukinkkua, ja jos on niin vuodesta ei ole hajuakaan. Isän metsästysharrastuksen ja tuttujen kautta meillä on milloin peuraa, hirveä tai poroa. Tänä vuonna juhlapöydässä oli palvattua poroa, ja ai että mutta oli sitten muuten hyvää!!

Kuusen alle kun kurkki niin taas se nähtiin; "ei sitten osteta paljoa"...juu ei niin. =D Itse olin vissiinkin ollut kiltti tyttö kun pukilta tuli mitä toivoinkin, ja vähän enemmänkin! Keittiön puolelle lisää kauhoja sekä keittiövaaka, peukku. Yllätyksenä sain hienon viisihaaraisen kynttelikön, jollaista olin ihaillut vanhempieni pöydällä jo viime jouluna! Omistan jo kolmihaaraisen, mutta tämän uuden kanssa tulee oikein sellainen kummituskartanofiilis ja tekee mieli suunnitella hieno illallinen ihan vain sen ympärille! Sain myös Marilyn-aiheisen lehtikorin (kyllä, Marilyn on myös heikko kohtani, kirjahyllystä löytyy yksi hylly pelkästään Marilyn-aiheista kirjallisuutta), mutta katsotaan nyt mihin käyttöön se lopulta päätyy.. =)

Pakko mainita saamistani lahjoista tähän myös saamani 12 kappaletta kristallisia viinilaseja, jotka sain Rastan Annalta. Ne sopivat kuin nenä päähän tulevan Villeroy & Boch-astiastoni kanssa, mutta myös Pentikin Saaga-astiaston kanssa...ja tuon uuden kynttelikön!! Eli pitää ihan oikeasti alkaa varmaankin suunnittelemaan jotain syöminkejä. =P

Aattoiltana matkasimme Aapon kanssa vielä takaisin Tampereelle, ja täällä odottikin pikkuherran lahja vielä avaamista. Hankin Aapolle Mustista ja Mirristä ultraäänivinkulelun. Kyllä. Vinku on niin korkea, ettei ihmiskorva sitä kuule..ja muuten toimii. Sitä on retuuteltu menemään nyt sitten siitä asti. Välillä pitää tietysti kerätä voimia kainalopaikalta, mutta sitten taas mennään! =)

"Minun uusi leluni!"

Välillä pitää kerätä voimia leikkiin.

Pakko tähän loppuun vielä kiittää myös teitä asiakkaita, jotka olette muistaneet minua näin joulun alla. On ollut sydäntä lämmittävää kanniskella suklaita ja herkkuja kotiin rankkojen joulukuisten työpäivien päätteeksi. =) Aapokin sai uuden solmulelun asiakkaalta, ja vaikka se on isoin solmu mikä löytyy, niin sitäkin jaksetaan kanniskella paikasta toiseen.

Brittifanin sydäntä lämmitti eritoten Lontoosta Suomeen asti tuotu jouluyllätys, joka sisälsi jouluhullun kuuseen postilaatikkokoristeen ja korttina oli koko kuningasperhe. =) Kyllä se Emilia tietää, mikä saa tämän neidin sydämen väpättämään. =)

Kiitos siis kaikille kuluneesta vuodesta, ja kiitos kaikista ihanista muistamisista. Uutena vuotena me Aapon kanssa suuntaamme parin korttelin päähän ystävällemme Minnalle vaihtamaan vuotta, ja Aapo saa leikkiä, niin kauan kuin jaksaa, Minnan chihun Ramonan kanssa...jos Ramona ei katso että pyh pikkupoika, leiki yksinäsi. =) Siitä siis myöhemmin.

Nyt nappaan kirjan käteen (tenttikirjan, jee) ja painun sohvalle. Vapaapäivät pitää käyttää hyödyksi! Mukavia välipäiviä!!

-Pikkukarhu

Itsenäisyyspäivän reseptit.

Tässä lupaamani kolme reseptiä menneen sunnuntai Itsenäisyyspäivän vastaanotoltani. =)

Ensimmäisenä herkullinen toffee, joka suli suussa kuin parempikin Omar-karamelli. Tämä herkkuresepti jää ehdottomasti käyttöön, ja ehkä seuraava satsi on työn alla nopeammin kuin luulemmekaan.

Kermainen vaniljatoffee

75g voita
375g valkoista suklaata
300g ruskeaa sokeria (vaaleaa)
170g maitojauhetta
225g pieniä vaahtokarkkeja (mutta kyllä ne isotkin sekoittuvat)
2rkl vaniljauutetta

1. Vuoraa 20,5cm neliskanttinen vuoka leivinpaperilla.

2. Pienennä suklaa pieniksi paloiksi, lähes muruiksi, joko käsin tai tehosekoittimella (itse käytin kekseliäästi raastinta)

3. Laita voi, sokeri ja maitojauhe ja iso ripaus suolaa isoon kattilaan/pannuun miedolle lämmölle välillä sekoitellen, kunnes sokeri sulaa (itse laitoin kaikki osat erikseen ja sekoitin pikkuhiljaa, maitojauhe kannattaa muistaa muuttaa nestemäiseen muotoon).  Sekoita joukkoon vaahtokarkit ja nosta lämpö keskitasolle (älä anna seoksen kiehua). Sekoita usein kunnes vaahtokarkit ovat kokonaan sulaneet ja seos on tasaista.

4. Kiehauta seos ja anna kuplia n.5min useasti sekoitellen ,kunnes seos tummenee karamellin väriseksi. Ota pannu levyltä ja sekoita välittömästi joukkoon valkosuklaa sekä vaniljauute (ole varovainen, seos kuplii ja on erittäin kuumaa!). Kaada seos vuokaan mahdollisimman nopeasti (jos seos jähmettyy kaataessasi, lämmitä sitä liedellä uudelleen) ja jätä jäähtymään noin 3ksi tunniksi (ei jääkaappiin).

5. Siirrä toffee vuoasta ja leikkaa n. 2,5cm kokoisiksi neliöiksi. Lopullinen toffee muistuttaa koostumukseltaan Omar-karamelleja.


VINKKI:Saat toffeesta jouluversion, kun seuraat ohjetta numeroon kolme asti ja sekoitat joukkoon vaniljauutten sijasta 1rkl tummaa rommia, 1,5rkl jouluisia mausteita (esimerkiksi piparkakkumaustetta) ja 125g kuivattuja hedelmiä (esimerkiksi rusinoita ja kuivattuja karpaloita). Lisää valkosuklaa. Kaada seos vuokaan ja ripottele välittömästi massan päälle vielä hedelmäsekoitusta ja painele niitä hieman, jotta ne tarkertuvat toffeen pintaan. Jäähdytä ohjeen mukaan.
Säilyy ilmatiiviissä astiassa huoneenlämmössä noin kuukauden. Ellei ole syöty jo samana iltana. =D

Pikkusuolainen pinaattipaistos oli sen verran mukava kokemus suussa, että sitä tekee mielellään vaikka ihan vain iltapalaksi itselleen arkenakin. Ja vaikka muoto onkin kranssimainen, ei se onneksi sido herkkua liiaksi jouluun.


Pinaattipiiras

500g valmiiksi kaulittuja lehtitaikinalevyjä (5kpl)

Täyte:
50g tuoretta pinaattia
100g ricottajuustoa tai maustamatonta tuorejuustoa
50g fetajuustoa
2 kananmunaa
suolaa tarvittaessa
rouhittua mustapippuria

1. Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Jätä levyt hieman kohmeisiksi, silloin niitä on helpompi käsitellä.

2. Huuhtele ja hienonna pinaatti. Murskaa fetajuusto haarukalla. Sekoita keskenään pinaatti fetamurska, tuorejuusto, kananmunat ja mustapippuri. Mausta tarvittaessa suolalla.

3. Leikkaa taikinalevyt kolmioiksi, ja asettele ne ympyrän muotoon limittäin. 

4. Jaa täyte levyille ohueksi kerrokseksi. Jätä levyjen reunoille hieman tilaa.

5. Kieritä kolmio kerrallaan kohti keskustaa. Paina taikinarulla napakasti kiinni pohjalevyyn.

6. Voitele kranssi kananmunalla ja ripottele halutessasi päälle seesaminsiemeniä.

7. Kypsennä uunin keskitasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Piirakka maistuu parhaalta hieman lämpimänä mutta voit myös valmistaa piirakan jo edellisenä päivänä ja lämmittää sen miedossa uunin lämmössä.

Kolmantena jaan teille jälkiruoan reseptin, joka on peribrittiläinen jouluherkku. Tein tätä ensimmäisen kerran aika tarkkaan vuosi sitten itsenäisyyspäivänä, kun J:n kanssa juhlimme omaa brittijouluamme ja totesimme sen herkulliseksi. Mikä siis parempi syy tehdä se jälleen kuin hyvät ystävät..ja joulun aika.

Traditional English Trifle

Kuvassa vuoden takainen trifle.

Maitokiisseliin:
4 munan keltuaista
25g hienoa sokeria
1tl maissijauhoa
425ml kermaa
1tl vaniljauutetta

Täytteeseen:
kakkupohja
2rkl vadelmahilloa
150ml sherryä (kuivaa)
275g jäisiä vadelmia
1tl hienoa sokeria
2 keskikokoista banaania

Kuorrutukseen:
275ml kermaa
mantelilastuja

1. On parasta aloittaa täytteestä, joten halkaise kakkupohja pitkittäin, levitä vadelmahillo ja aseta päällinen paikoilleen (itse ostan aina laiskana valmiin kerroskakkupohjan).

2. Leikkaa pohja pienemmiksi paloiksi ja aseta tasaisesti kulhon pohjalle. Tee pohjiin pienet reiät ja kaada sherry varovasti niiden päälle. Jätä hetkeksi, jotta sherry imeytyy pohjiin. Kääntele kulhoa kuitenkin välillä ettei kulhoon jää yhtään nestettä.

3. Valmista nyt maitokiisseli. Sekoita ensi maissijauho, keltuaiset ja sokeri kulhossa. Kuumenna kerma kattilassa ja kun se saavuttaa hautumispisteen, kaada se munaseoksen päälle koko ajan sekoittaen. Kaada seos nopeasti takaisin kattilaan, lisää vaniljauute ja sekoita keskilämmöllä kunnes seos alkaa kuplia ja paksuuntua (älä huoli, ei se saostu-jos seos näyttää rakeiselta, se kyllä tasoittuu kun lämpö vatkataan pois). Kaada seos takaisin kulhoon ja anna jäähtyä.

4. Laita vadelmat sokerin kanssa kattilaan suoraan jääkaapista. Kuumenna miedolla lämmöllä sekoittaen, kunnes marjat ovat sulaneet ja mehut alkavat irrota. Tähän menee noin 5minuuttia, jätä jäähtymään.

5. Kootaksesi tortun kääntele kulhoa ja varmista että sherry on imeytynyt pohjaan. Kuori ja viipaloi banaanit. Valuta ylimääräinen neste pois vadelmista. Ripottele vadelmat pohjan päälle ja niiden päälle banaanit.

6. Kaada maitokiisseli kaiken tämän päälle. Vatkaa kerma ja asettele pinnalle. Pinnalle voit ripotella maissilastuja.

Peitä kelmulla ja pidä tarjoiluun asti kylmässä. Itse teen tämän yleensä päivää ennen h-hetkeä, se vain on vähän parempi kun se on päässyt hetken "seisomaan".

Noniin...siinäpä teille taas testattavaa ja herkuteltavaa. Ei muuta kuin keittiöön sieltä! =)

-Pikkukarhu

Itsenäisyyspäivän vastaanotto

Olin kutsunut ystäviäni viettämään pientä pikkujoulua ja samalla katsomaan Linna juhlia sunnuntaina 6.12. Tämä antoi tietysti taas hyvän syyn leipoa herkkuja ja kattaa pöytään teepannun ja glögiä. =)

Olin päättänyt jo viikkoja ennen h-hetkeä, että haluan tehdä tytöille lahjaksi itse tehtyä toffeeta. Löysin tietysti brittiläisen reseptin, joka yhden susiyrityksen jälkeen oli pakko todeta erittäin hyväksi, ja helpoksi, reseptiksi. Sain myös tytöiltä hirmu hyvää palautetta tuosta Omar-karamellien tapaan pehmeästä herkusta, joten tulen varmasti tekemään sitä uudemmankin kerran!

Leivoin tarjolle perinteisiä joulutorttuja, mutta piparit ostin valmiina..koristelin ne tosin itse. =D Vihreiden kuulien himoitsijana pöydältä löytyi myös kulhollinen kuulia sekä suklaata. Makeaksi jälkiruoaksi tein jo lauantaina viime joululta tutun Traditional English Triflen ja siitä saatiinkin pieni juhlahumun maku, sillä pohja on kostutettu sherryllä. ^_^

Suolaisena herkkuna kokeilin joululehdestä löytynyttä reseptiä pinaatti-feta-tuorejuustokranssille ja ai että oli herkkua! Päädyin tekemään kranssin vielä uudelleen iltapalaksi seuraavanakin päivänä.. =D Tottakai kunnon illanistujaisissa pitää olla tarjolla myös juustoja, ja paras paikka niitä hakea on ehdottomasti Kauppahallin Juustosoppi. Ostin kolmea suht lempeän makuista juustoa (englantilaisen shampanjajuuston, hollantilaisen goudan sekä ranskalaisen valkohomejuuston) ja tuntui että kun niiden kimppuun päästiin niin ne oli tuhottu alta aikayksikön. =D Enkä ihmettele, varsinkin valkohomejuusto keksillä yhdessä vadelmahillon kanssa oli kyllä erittäin herkullista....puhumattakaan tuosta shampanjajuustosta, suosittelen!

Ehdin napata kuvan vielä ennen kuin kaikki juustot olivat hävinneet
parempiin suihin. =D

Itse Linnan juhlat kirvoittivat meissä kaikissa sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Ensinnäkin, tuo armas 90-luku kun on vahvasti tulossa muotiin, ihmettelimme (eli kauhistelimme) erään naisvieraan kampausta josta jo oli havaittavissa muodin tuleminen takaisin otsalle jätettyjen suortuvien muodossa. =D Myös mekoissa oli jotain samaa mitä oli havaittavissa tuolla aikakaudella...paljon oli esimerkiksi taftia, joka sai Jennin veren melkeinpä kiehumaan (alan ihminen) ja hän manasi kankaan melkeinpä sinne minne aurinko ei paista...ja kyllä se täytyy myöntää, että ei se nyt vain näytä millään lailla kevyeltä eikä kauniisti laskeutuvalta.

Suosikkejamme olivat esimerkiksi Kaisa Wallinheimon värikäs puku, sekä räppäri Ruudolfin tyttöystävän Suvi-Tuulia Kulmalan sininen pitsiluomus. Ei tietenkään sovi unohtaa myöskään illan kuningattaren tittelinkin saaneen Tiina Lymin ihanaa perhosluomusta. =)

Sohvalta kuului vähän väliä "ooooo" ja sitten hetken päästä "KANA!" =D Olihan se nyt aika mekko se...oliko kantaja joku kanafarmari? Tai ne monet "liekki"mekot. What?!

Marja, Eeva, Jaana ja Aapo kritisoivalla tuulella. =)

Jokatapauksessa ilta oli viihtyisä ja oli ihana nähdä kaikkia ystäviä taas =). Aapo oli myös innoissaan kun sai niin kovin huomiota. Minna kun tuli ensimmäisenä niin syliin meinasi jo nukahtaa..piti ihan sanoa että älähän vielä väsähdä, lisää naisia on vielä tulossa. =D Ja kaikkia pitikin ovelle päästä vastaan, mieluiten rappukäytävään asti (mitä ei ole ennen tehnyt ja pitää heti alkaa opettamaan siitä pois, vaikkei mihinkään karkaisikaan). Lopulta Aapo otti hetken lepoa Jaanan sylissä mitä mielenkiintoisemmassa asennossa ennen kuin asettui omaan petiinsä odottamaan että akat hiljenee. =)

Niin, melkein meinasi unohtua!!! Sain aivan ihanan lahjan tytöiltä!! Aiemmin mainitsin himoitsevani Villeroy & Bochin jouluastiastoja, ja tytöt olivat selkeästi lukeneet postaukseni sillä paketista paljastui, mikäs muukaan, kuin postauksessa mainitsemani syvä lautanen jonka haaveilin omistavani vielä ennen joulua...Että suuri kiitos ihanat!!

Teen taas erillisen postauksen resepteistä ettei tämä teksti taas veny liiankin pitkäksi, ja luvassa onkin toffeen, triflen ja kranssin reseptit. Nam.

Sitten saakin aloittaa juusto- ja viini-illan suunnittelua. Kaverilta bongasin vinkin, että jokainen vieras kun tuo tullessaan pullon viiniä ja yhden juuston niin paljon on tuhottavaa illan mittaan. Kuulostaa suunnitelmalta!

-Pikkukarhu

Aapo, meidän julkkis!

Tiistaina 24. marraskuuta meillä kävi Rastassa hulina, kun tiloihin viipotti kourallinen tubettajia. He kuvasivat tubettajien adventtikalenteria ja eritoten itsenäisyyspäivän jaksoa.

Me annoimme heidän käyttöönsä tilat, ja he tekivätkin sitten kaiken muun. =D Jokainen paikalla olija oli Suomen mittakaavassa menestynyt tubettaja, ja joka jaksossa onkin vähän eri tyypit tekemässä eri asioita.

Tämän jakson teemana oli tosiaan itsenäisyyspäivän juhlameiningit ja kolme neitiä (Mansikka, joka toimi juontajana sekä Helmi ja Pinsku) saivat Maanon toimesta juhlameikit. Mukana oli myös herrashenkilö Ville, joka toimi kuvaajana.

Ville kuvaa kuulemma tubettajien toimistolla Helsingissä lähes joka päivä videon, jossa kertoo kuluneesta päivästä. Hän, ja kaikki muutkin paikalle tulleet, ihastuivat Aapoon, jonka kiireessä olin joutunut ottamaan päivän pissatusreissulta mukaani töihin. =D Aapoa rapsuteltiin ja kuvattiin milloin missäkin nurkassa ja pikkuherra otti kaiken huomion avosylin vastaan. =D

Noh, ennen itsenäisyyspäivää Ville tietysti julkaisi päivän tapahtumista videon, ja kukas se siellä oli ominut melkein minuutin pätkän prime time aikaa! =D Tällä hetkellä videolla on ollut jo lähes huimat 17 000 katsojaa, ja itseäni jaksaa suomalaisten tubettajien fanittaminen ihan ihmetyttää.

Itse kun olin noin 12-vuotias fanitin Michael Jacksonia, Hansonia ja Spice Girlsiä. Ai niin, ja Backstreet Boysia. Noh, silloin ei toki myöskään tekstattu tai facetettu toiselle että mennäänkö sinne tai tänne, vaan asioista sovittiin LANKAPUHELIMILLA jopa päiviä aiemmin, tai mentiin porukalla soittamaan ovikelloa; "Voiko Krista tulla ulos leikkimään". Nykyään kaikki vain on niin somessa, niin se maailma pyörii eteenpäin. Eli siinä mielessä ymmärrän nykynuorison fanitusmuodot, mutta onhan se nyt hurjaa että yhdellä videolla voi olla satakin tuhatta katsojaa!!

Aapon itsenäisyyspäivän juhlalook.

Aapo on tänään itsenäisyyspäivänä juhlatunnelmissa, ja niin ovat leidit "Matka joulukuun ympäri"-videollakin. Hyviä meikkivinkkejä ja vilaus meidän pikkujulkkistakin.

Me aletaan nyt koiruuden kanssa valmistautua meidän omaan pieneen itsenäisyyspäivän vastaanottoon, ja tortut pitää siis mennä lykkäämään uuniin. Sytytämme myös kynttilät sodassa olleille ukilleni ja papalleni.

Toivotamme Aapon kanssa täältä Pyynikiltä siis oikein rauhaisaa itsenäisyyspäivää!!

-Pikkukarhu

Joulun odotuksen taikaa..

Pikkukarhun residenssissä joulu koristellaan esiin aika aikaisessa vaiheessa. Tykkään nauttia joulun tunnelmasta, ja itse joulun odotuksesta. Koristukset siivotaan pois loppiaisena, niinkuin asiaan kuuluu, mutta kukaan ei kiellä asettamasta joulufiilistä esille heti halloweenin jälkeen. Ainakaan tässä osoitteessa. =D

Ensimmäisenä tänä vuonna esille laitettiin adventtikynttilät. Voi väittää jo perinteeksi, että ostan kynttiläni IKEAsta, ja tänä vuonna itseasiassa hieman petyin kyseisiin kynttilöihin. Edellisinä vuosina numerot ovat niiden kyljissä olleet jyhkeät, mutta tänä vuonna tilaa on enemmän vienyt koristekuvio. No, en valita, onhan nuokin hienot. =)

Tämän vuoden koristeellisemmat adventtikynttilät.

Viime vuoden adventtikynttilät.

Viime vuonna keksin myös koristaa meidän jääkaappi-pakastinyhdistelmän lumiukoksi, tai kaappiukoksi niinkuin sitä meillä kutsutaan. Pinterest on ihmeellinen paikka moisia inspiraatioita ajatellen!! Kaappiukko sai hieman erilaisen huivin ja lakin tänä vuonna, enkä minä nyt tiedä kumpi noista sitten muka olisi parempi. Hienoja kumpainenkin.

Kaappiukko vuosimallia 2015.

Vuoden 2014 kaappiukko.

Olen siis silmät ja suun ja nutun napit leikannut mustasta kartongista kahta eri kokoista lasia apuna käyttäen. Tai saksilla ne leikkasin, heh, mutta koot otin kahdesta eri lasista. Porkkananenä yllättäen oranssista kartongista ja huivi ja hattu lahjapaperista. Hatusta tein hieman jykevämmän laittamalla lahjapaperin kartongin päälle, jotta se pysyy pystyssä vaikka pakastinta auottaisiin. Ei muuta kuin askartelemaan, ja tämänhän voi toteuttaa muuallekin kuin jääkaappiin!

Viime vuonna askartelin myös asunnon oveen hienon ovikranssin. Se on jo tälle vuodelle luonnollisesti asetettu paikalleen, ja alkuun Aapokin ulkoa tullessa vain tuijotteli sitä, että mikä kumma tuokin tuossa on. =D Sen pohjana on Sinooperista ostettu styroksrengas, johon olen IKEAsta ostettuja joulupalloja kuumaliimalla liimaillut symmetrisen epäsymmetrisesti. Lopuksi siihen jäi sellaisia "tyhmiä aukkoja" joihin keksin laittaa noita pienempiä sinisiä palloja ja kas kummaa kun tuli brittivärit! =D Satiininauhan olen liimannut ja naulannut styroksin taakse, ja kyllä pysyy!

Muuta sen suuremmin itse askarreltua ei sitten löydykään, paitsi perinteiset tontut ikkunoissa, mutta joulutunnelmaa tuon muuten kyllä vahvasti esille. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä fiilistelykuvia muualta asunnosta. =)

Olen jo lapsesta asti tottunut, että jouluna ikkunoissa on
perinteiset tontut. =)

Ihana Pentikin huopaliina jonka löysin Sokoksen joulutaivaasta
käydessäni kuolaamassa Villeroy & Bochia.

Olen heikkona lumisadepalloihin. Mitä isompi, sen parempi.
Haaveilen vielä joskus tuovani Lontoosta jonkun oikein ihanan. =)

Kuusen alle on jo kertynyt muutama lahja. Harmi, ettei niistä
yksikään ole minulle...

Näkyykö teillä jo joulun odotus?

-Pikkukarhu

Haamuherra

Tiistai-aamu kello 5.30. Lähdin Aapon kanssa aamupissalle ja sytytin ennen ulos lähtöä keittiön hellan päälle valon. Ulkona ollessa minulla on tapana katsoa omiin ikkunoihin. Tällä kertaa se katsahdus oli aivan eri luokkaa kuin yleensä.

Asunnossa on keittiön päässä pieni ikkuna, minkä edessä on esimerkiksi kahvinkeitin. Katsahdin tuohon ikkunaan ja oletin näkeväni kajon päälle jättämästäni valosta, mutta en saanut mistään sisällä olevasta oikein mitään selvää. Näytti kuin ikkunan takana olisi ollut esimerkiksi kokkauksesta syntyvää savua kun ruoka kärähtää (ehkä siksi en erottanut mitään kunnolla), mutta nyt ikkunassa tuon usvan edessä seisoi utuinen mieshahmo valkoisessa paidassa. Kyllä.

Tuijottaessani tien toiselta puolelta oloni muuttui kiusaantuneeksi, sillä oletin katsovani sisään naapurin ikkunasta ja että "jäin kiinni" tuijottamisesta. Piti oikein tuuletusparvekkeesta laskea ikkunoita ja katsoa että ei, kyllä se on oma ikkuna!

Myöhemmin päivällä hoksasin, että Aapohan on muutamana iltana vain istunut ja murissut kurkun pohjasta hiljaa..ei millekään. Onkohan se vaistonnut jonkun hengen?

Ja uskon todellakin tälläisiin asioihin, olen aiemmin vain nähnyt moisia asioita unissani. Sekä isäni isä että äitini isä ovat molemmat tulleet tervehtimään minua uniini vuosia kuolemiensa jälkeen.

Isäni isä istui sänkyni vieressä sotavarusteissa ja katseli untani. Unessa kaikki oli silloisessa huoneessa täsmälleen samoilla paikoilla kuin ne olivat valveilla ollessakin, ja aamulla kun kysyin onko ukki ollut sodassa, sain hämmästyneen vastauksen että kyllä. En siis tuota aiemmin ollut tietoinen moisesta, ja ikääkin minulla oli ehkä 7 vuotta (ukki kuoli sydänkohtaukseen minun ollessa vasta 9kk, en edes muistanut hänen ulkonäköään tuolloin 7 vuoden ikäisenä). Saamaani vastaukseen totesin vain; se kävi tervehtimässä mua yöllä. Miltähän vanhemmista ja mummista on silloin tuntunut?! Itse en asiasta sen kummempaa ajatellut ennen kuin ikää alkoi tulla lisää, ja uni vain pysyi mielessäni.

Äitini isä, pappani, menehtyi sydänkohtaukseen pudotessaan hiihtolenkillään jäihin eräänä talvisena maaliskuun päivänä 2000-luvun puolivälissä. Hyvin traaginen tapaus. Hänet pystyttiin nostamaan vasta keväällä vedestä ja elimme kuukausia epätietoisuudessa missä hän jään alla oli. Unessani muutaman vuoden jälkeen juhlimme serkkuni häitä, ja hän (serkkuni) tuli eräässä kohden juhlia sanomaan että pappa makaa sängyssä tuolla toisessa huoneessa, nyt on aika mennä sanomaan hyvästit. Kävelin huoneeseen, ja siellä hän makasi. Ei mitenkään pöhöttyneenä kun ajattelee toisen olleen pitkään vedessä, vaan ennemminkin riutuneena. Hän halasi minua ja sanoi "kaikki on  hyvin". Heräsin siihen. Ja nyt tätä kirjoittaessakin kyyneleet valuvat poskillani, niin toden tuntuinen uni oli, ja toi hyvän olon. Ja aina unta ajatellessa; ikävän.

Tämä ikkunassa nähty mies oli nyt vain ensimmäinen valveilla koettu tapahtuma...voiko sanoa tapahtuma?

Soiteltiin vuokraisännänkin kanssa asiasta, kun kiinnostuin toki asunnon asukashistoriasta tapahtuneen myötä. Hän ei kuitenkaan ainakaan viimeiseen 50een vuoteen ole tietoinen asunnossa asuneen kenenkään joka olisi menettänyt henkensä. Onneksi hän ei pitänyt minua mitenkään hulluna asian kanssa, vaan uskoo itsekin kuolemanjälkeisiin kohtaamisiin.

Minäkään en koe moisia mitenkään usein, mutta kun kohtaan tilanteita, ne on todella vahvoja. Parin asiakkaankin kanssa on aiheista keskusteltu, ja tiedän heidänkin joukossaan olevan saman "kyvyn" omaavia. Sen myötä aloin miettiä myös sitä, että mitä tällä paikalla on mahtanut olla ennen kuin tämä puutalo tähän on rakennettu, jos henkilö onkin jo niiltä ajoilta..?

Googlettelin kuvia haamuista ikkunoissa, ja varmasti suurin osa kuvista on käsiteltyjä, mutta osa varmasti myös aitoja. Tässä muutama löytämäni saman tyylinen kuva, jotka jotenkin vastaavat minun kokemustani. Omasta mielestäni näkemäni mies oli kuvissa nähtäviä hahmoja paljon selkeämpi. Jos joku lähelle kokemaani pitäisi valita, valitsen tuon viimeisen kuvan. Vaikka siinäkin ikkunasta varmaan heijastuu oikeasti pilvi, mutta silti, näkemäni hahmo oli selkeästi nähtävissä.

Nyt onkin hyvä mennä nukkumaan. Näin herkkänä ihmisenä veikkaan, että unet saattaa olla mielenkiintoiset. No, otan Aapon kainaloon (jonne se aina peiton alle pyrkii). Ollaan toistemme turvana.

-Pikkukarhu