tiistai 1. joulukuuta 2015

Haamuherra

Tiistai-aamu kello 5.30. Lähdin Aapon kanssa aamupissalle ja sytytin ennen ulos lähtöä keittiön hellan päälle valon. Ulkona ollessa minulla on tapana katsoa omiin ikkunoihin. Tällä kertaa se katsahdus oli aivan eri luokkaa kuin yleensä.

Asunnossa on keittiön päässä pieni ikkuna, minkä edessä on esimerkiksi kahvinkeitin. Katsahdin tuohon ikkunaan ja oletin näkeväni kajon päälle jättämästäni valosta, mutta en saanut mistään sisällä olevasta oikein mitään selvää. Näytti kuin ikkunan takana olisi ollut esimerkiksi kokkauksesta syntyvää savua kun ruoka kärähtää (ehkä siksi en erottanut mitään kunnolla), mutta nyt ikkunassa tuon usvan edessä seisoi utuinen mieshahmo valkoisessa paidassa. Kyllä.

Tuijottaessani tien toiselta puolelta oloni muuttui kiusaantuneeksi, sillä oletin katsovani sisään naapurin ikkunasta ja että "jäin kiinni" tuijottamisesta. Piti oikein tuuletusparvekkeesta laskea ikkunoita ja katsoa että ei, kyllä se on oma ikkuna!

Myöhemmin päivällä hoksasin, että Aapohan on muutamana iltana vain istunut ja murissut kurkun pohjasta hiljaa..ei millekään. Onkohan se vaistonnut jonkun hengen?

Ja uskon todellakin tälläisiin asioihin, olen aiemmin vain nähnyt moisia asioita unissani. Sekä isäni isä että äitini isä ovat molemmat tulleet tervehtimään minua uniini vuosia kuolemiensa jälkeen.

Isäni isä istui sänkyni vieressä sotavarusteissa ja katseli untani. Unessa kaikki oli silloisessa huoneessa täsmälleen samoilla paikoilla kuin ne olivat valveilla ollessakin, ja aamulla kun kysyin onko ukki ollut sodassa, sain hämmästyneen vastauksen että kyllä. En siis tuota aiemmin ollut tietoinen moisesta, ja ikääkin minulla oli ehkä 7 vuotta (ukki kuoli sydänkohtaukseen minun ollessa vasta 9kk, en edes muistanut hänen ulkonäköään tuolloin 7 vuoden ikäisenä). Saamaani vastaukseen totesin vain; se kävi tervehtimässä mua yöllä. Miltähän vanhemmista ja mummista on silloin tuntunut?! Itse en asiasta sen kummempaa ajatellut ennen kuin ikää alkoi tulla lisää, ja uni vain pysyi mielessäni.

Äitini isä, pappani, menehtyi sydänkohtaukseen pudotessaan hiihtolenkillään jäihin eräänä talvisena maaliskuun päivänä 2000-luvun puolivälissä. Hyvin traaginen tapaus. Hänet pystyttiin nostamaan vasta keväällä vedestä ja elimme kuukausia epätietoisuudessa missä hän jään alla oli. Unessani muutaman vuoden jälkeen juhlimme serkkuni häitä, ja hän (serkkuni) tuli eräässä kohden juhlia sanomaan että pappa makaa sängyssä tuolla toisessa huoneessa, nyt on aika mennä sanomaan hyvästit. Kävelin huoneeseen, ja siellä hän makasi. Ei mitenkään pöhöttyneenä kun ajattelee toisen olleen pitkään vedessä, vaan ennemminkin riutuneena. Hän halasi minua ja sanoi "kaikki on  hyvin". Heräsin siihen. Ja nyt tätä kirjoittaessakin kyyneleet valuvat poskillani, niin toden tuntuinen uni oli, ja toi hyvän olon. Ja aina unta ajatellessa; ikävän.

Tämä ikkunassa nähty mies oli nyt vain ensimmäinen valveilla koettu tapahtuma...voiko sanoa tapahtuma?

Soiteltiin vuokraisännänkin kanssa asiasta, kun kiinnostuin toki asunnon asukashistoriasta tapahtuneen myötä. Hän ei kuitenkaan ainakaan viimeiseen 50een vuoteen ole tietoinen asunnossa asuneen kenenkään joka olisi menettänyt henkensä. Onneksi hän ei pitänyt minua mitenkään hulluna asian kanssa, vaan uskoo itsekin kuolemanjälkeisiin kohtaamisiin.

Minäkään en koe moisia mitenkään usein, mutta kun kohtaan tilanteita, ne on todella vahvoja. Parin asiakkaankin kanssa on aiheista keskusteltu, ja tiedän heidänkin joukossaan olevan saman "kyvyn" omaavia. Sen myötä aloin miettiä myös sitä, että mitä tällä paikalla on mahtanut olla ennen kuin tämä puutalo tähän on rakennettu, jos henkilö onkin jo niiltä ajoilta..?

Googlettelin kuvia haamuista ikkunoissa, ja varmasti suurin osa kuvista on käsiteltyjä, mutta osa varmasti myös aitoja. Tässä muutama löytämäni saman tyylinen kuva, jotka jotenkin vastaavat minun kokemustani. Omasta mielestäni näkemäni mies oli kuvissa nähtäviä hahmoja paljon selkeämpi. Jos joku lähelle kokemaani pitäisi valita, valitsen tuon viimeisen kuvan. Vaikka siinäkin ikkunasta varmaan heijastuu oikeasti pilvi, mutta silti, näkemäni hahmo oli selkeästi nähtävissä.






Nyt onkin hyvä mennä nukkumaan. Näin herkkänä ihmisenä veikkaan, että unet saattaa olla mielenkiintoiset. No, otan Aapon kainaloon (jonne se aina peiton alle pyrkii). Ollaan toistemme turvana.

-Pikkukarhu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti